”Have you ever heard of PCOS?”

Nämä sanat minulle sanottiin pariinkin otteeseen, toisella kerralla suomeksi. Ensimmäisellä kerralla olin hakemassa lääkärin apua 3 kuukautta myöhässä oleviin kuukautisiin (kyllä, tein myös raskaustestin, vaikka mahdollisuutta raskauteen ei oikeastaan edes ollut) ja yllättäen iskeneeseen akneen. Vuosi oli 2016, olin vaihdossa Hollannissa, ja ihan paniikissa. Puolet vaihtoajasta meni vähän pipariksi, kun stressasin tätä asiaa niin paljon. Alkuun en meinannut uskaltaa juoda alkoholia, kun olin varma, että nyt se vahinko kävi, ja huoli paistoi minusta varmasti kaikessa, mitä tein. Moni lohdutti, että todennäköisesti olin vaan niin sokissa ja stressissä elämäntilannemuutoksesta, mutta itse vaistosin joka solullani, että tässä on nyt jostain muusta kyse, ainakin osittain. Pidin sormet ristissä joka kerta, kun laskin housut istuakseni pytylle. Lopulta sain lääkkeen, joka käynnisti kuukautiset välittömästi. En ole eläissäni ollut niin helpottunut.

 

Kiitos terveydenhuollolle

Iso hatunnosto paikalliselle terveydenhuollolle siinä, että he halusivat tutkia asian mekkojen käynnistymisestä huolimatta niin pitkälle, kuin mahdollista. Minut passitettiin paikalliseen sairaalaan ultratutkimukseen gynekologille. Kokemus oli kaiken kaikkiaan kammottava ja oloni, noh, häpäisty. Se oli ensimmäinen kertani gynellä IKINÄ. Yhteistä kieltä oli hädin tuskin ja kylmänviileästi lekuri survaisi yhtä kylmän aparaatin alakertaani. Kotona soitin äidille ja minulta pääsi iso itku. Vasta takaisin Suomessa sain sairaalasta puhelun, että mitään ei löytynyt, ja sain hetkeksi huokaista helpotuksesta.

 

 

 

Kalvava ja epämääräinen olo kuitenkin jäi – olin pitkään tunnustellut yhteyttä kehooni ja aistinut, että joku on vialla tai hassusti. Niinpä soitin kesän jälkeen YTHS:lle ja vaadin, että asia tutkitaan vielä uudestaan. Hatunnosto myös YTHS:n yleislääkärille, joka otti huoleni tosissaan ja antoi lähetteen yksityiselle gynekologiasemalle. Sieltäkin sanottiin, että mitään ei löytynyt. Että kai se nyt oli sitten siinä. Suunnilleen samaan syssyyn vaihdoin pillerit hormonikierukkaan, koska pillerit tekivät minusta tunnottoman ja apaattisen masennusräjähteen. Kierukan asentoa kun kävin tarkistuttamassa toisella gynekologilla samalla gyneasemalla, sain kuulla sanat toisen kerran. Sieltähän ne sitten kolmannella kerralla löytyivät, selkeästi ultrassa nähtävät rakkulat molemmissa munasarjoissa. Tällöin sain kuulla, että aikaisemmilla kerroilla mitään ei ollut löytynyt, koska olin syönyt monta vuotta e-pillereitä.

 

 

Miten tästä eteenpäin?

 

Tieto oli suunnaton helpotus. En ollutkaan vain kuvitellut tuntemuksiani, ja nyt tiesin. Samalla sain tietopaketin siitä, mitä asialle voidaan – ja mitä ei voida – tehdä. Tilannettahan ei voida mitenkään muuttaa, mutta elämää sen kanssa voidaan helpottaa. Ylipainon välttäminen ja pääsääntöisesti terveellisten elämäntapojen noudattaminen oli jo minulle normijuttu, vaikka kehoni kerääkin helposti itseensä kaiken ylimääräisen rasvan. Eli check, tämä on minulle aika helppo juttu. Hormonaalisella ehkäisyllä voidaan puolestaan hillitä rakkuloiden muodostumista ja kasvamista, joten hyvä, että olin juuri ottanut kierukan. Check. Käyn vuosittain ultrassa perustarkastuksen lisäksi, se on viisasta ja tuo mielenrauhaa. Omat erilaiset kommervenkkinsä kaikki tämä aiheuttaa jokapäiväiseen elämääni, mutta niiden kanssa voi elää. Kaikille edellä mainitut helpotukset eivät kuitenkan onnistu tuosta noin vain, kaikki eivät esimerkiksi voi käyttää hormonaalista ehkäisyä.

 

 

Uskalla vaatia toista mielipidettä ja malta maksaakin vähän siitä, että tiedät, mitä kehollesi kuuluu, jos ilmaisen terveydenhuollon resurssit kunnolliseen tutkimiseen ei riitä. Esimerkiksi  YTHS:n yleislääkäri ei voi rakkuloita todeta, vaan siihen tarvitaan ultratutkimus. Muista kuunnella kehosi viestejä, sillä on tapansa kertoa, jos kaikki ei ole kunnossa. Vaikka toisaalta, tietoista yhteiseloa rakkuloiden kanssa on ollut pian kolme vuotta, enkä tunne oloani enää kovinkaan vialliseksi, ainakaan niin kovin usein.

Kiitollisuutta ja rakkautta siulta siun keholle,

-Enni