En oikein tykkää keväästä. Vaikka onkin aivan ihanaa, että luonto pian taas heräilee ja ulkona tulvii tuoksuja, linnut laulaa ja aurinko alkaa lämmittää, tulee kaikesta siitä jotenkin tosi ahdistunut olo. Avauduin tästä kampaajalleni pari viikkoa sitten, ja koin ahaa-elämyksen – en vihaa kevättä, vaan pelkään tunnemuistoja, joita se herättää.

Kevät on ollut suurimman osan elämästäni aikaa, jonne kasaantuu järkyttävä määrä stressiä, kiirettä ja valmiiksi saamisen painetta. On ollut viimeisiä kokeita ja esseitä, jotta pääsee seuraavalle luokalle, kirjoituksiin lukemista ja hirveää suorittamista. Lukuvuoden viimeisiä tenttejä ja tutkielmia samalla, kun kesätyöt jo alkoivat. Hajosin sirpaleiksi hevi-osaston varastossa banaanilaatikoiden päälle, kun voimat kerta kaikkiaan loppuivat. Se oli hetki, kun paloin loppuun, enkä unohda sitä koskaan. On ollut treeniputkia ja hallitushommien viimeisiä virallisuuksia ennen pitkää kesää, soitto- ja laulututkintoja. Oli kevät, kun minut dumpattiin tekstiviestillä, oli kevät, kun nuolin haavojani omien töppäilyjeni jälkeen, oli kevät, kun asuin poissa Suomesta ja elämä oli aika villiä eikä kovinkaan mukavaa. Että onko ihmekään, jos kevätauringon ensisäteet ja lintujen ensimmäiset viserrykset saavat puklun nousemaan kurkkuun?

Moni voi varmasti samastua opintojen, töiden ja harrastusten kasaantuviin paineisiin keväisin, sehän on suorastaan ilmiö. Ennen kesää on pakko saada tiettyjä hommia purkkiin, koska tulossa on pitkä tauko. Ja sitten kesä kuitenkin painetaan muiden juttujen parissa ja syksyllä tietää oravanpyörän käynnistyvän uudelleen. Ai että.

Päätin kuitenkin, että tänä vuonna tämä muuttuu. Nuo edellä ällöämäni asiat eivät kuulu elämääni enää, ainakaan juuri nyt. Olen vapaa lähes kaikista niistä. Hyväksyn sen, että kevätlinnut tuovat mieleen välillä ikäviä muistoja, mutta muistan nyt myös, että jokainen kevät on mahdollisuus luoda noiden muistojen rinnalle jotakin uutta. Kevääseen 2020 kuuluu ainakin paljon erivärisiä tulppaaneja, kodin laittoa ja siitä nauttimista, unelmien harkkapaikka ja laulututkintoon keskittymistä – siitäkin aion NAUTTIA.

Toiveikasta kevään odotusta!

– Enni