”Nää on nyt sit varmaan niitä asioita, mitä haluan”
Tämä maailma on täynnä valmiita muotteja, joihin olisi ihan hirveän helppo humpsahtaa. Täynnä valmiiksi suunniteltuja reittejä, jotta voi keskittyä maisemien katsomiseen. Mutta näkisikö niitä maisemia sitten kuitenkaan?
Minulla on ollut aina kova tarve saada tehdä asiat omalla tavallani, mutta mitä enemmän maailmasta olen nähnyt ja ihmisiä kohdannut, sitä useampaan muottiin olen yrittänyt mahtua. Mutta kun eihän se onnistu! Opiskeluaika oli pahin – valmistuminen yliopistosta tuntui hetken aikaa pakolta siirtyä nyt suoraan heti toimistoon ja tienaamaan ja luomaan aikuisten elämää. Varmaan mahdollisimman pian olisi hyvä myös ostaa asunto ja auto ja miehen kanssa samanlaiset tuulitakit ja koira. Pitkän aikaa alitajuntani ja sydämeni oli huudellut, että hommat ei nyt mene ihan oikeaan suuntaan, mutta jatkoin vain. Opiskelija-Enni vakuutteli itselleen, että kyllä tämä harjoitteluhaku ja tuo kurssi vie uraani juuri sinne minne haluan. Vai sinne minne luulin, että sen piti mennä? Niinpä.
Opiskelupaikkavalintani ei mennyt vikaan, suorittamani harjoittelut eivät menneet vikaan – minulla ei ole koskaan ollut suurta paloa miksikään tietyksi, joksi voisi koulunpenkiltä tuosta noin vain valmistua, joten oli aivan ookoo opiskella alalle, joka ”vain” kiinnosti. Minun motiivini olivat ihan väärät. Jonkin aikaa ajattelin, että haluan valmistumisen jälkeen heti duunin isossa organisaatiossa ja isossa kaupungissa ja tehdä pitkää päivää ja paljon rahaa ja käydä lomamatkoilla joka vuosi samaan aikaan (no viimeistä haluan aina) ja pöhistä vapaa-ajallakin uusimmista markkinointiviestinnän trendeistä. Ei, yäk, hyi olkoon. Tunnistin itsessäni suuren kaipuun – haluan kehittyä hyvinvoinnin saralla, haluan enemmän vapaa-aikaa voidakseni tulla kirjoittajaksi. Haluan vapaat ja joustavat työajat (osittain check), haluan tehdä ihan kreisin unelmien matkan (hautumassa) ja ulkoilla enemmän (check, mutta ei vielä tarpeeksi). Ja jälleen, niissä yäkhyieiminulle-asioissa ei ole mitään vikaa, JOS NIITÄ OIKEASTI ITSE HALUAA ITSELLEEN.
Kun palautin graduni, ilmoitin, että en aio edes yrittää hakea oman alan töitä nyt hetkeen. En ole ikinä ollut niin ylpeä itsestäni, se oli erinomainen päätös. ”Aion tehdä työtä, jolla elätän itseni ja kartutan vähän rahaa unelmieni toteuttamiseen” – niin minä ajattelin, ja uskoin siihen täydestä sydämestäni. Ja niin olen viimeisen vuoden tehnyt. Rahaahan minulla ei ole oikeastaan sen enempää säästössä, sen sijaan olen jo sijoittanut eurojani asioihin, jotka vievät minua kohti pieniä haaveita. Tunnen oloni täydemmäksi ja enemmän Enniksi. Mielestäni on ihan hirmuisen tärkeää, että saa elää aidosti omannäköistään elämää. Siitä jos mistä saa valtavia kiksejä ja endorfiiniryöppyjä!
Olen jo ihan eri pisteessä, kuin vuosi sitten vasta valmistuneena ja ollessani ihan pihalla siitä, mihin suuntaan seuraavaksi jatkan. Vähän pihalla olen vieläkin, mutta se ei enää haittaa minua. Tuntuu aivan mahtavalta olla yhtä pihalla, täynnä tarmoa, intoa ja uteliaisuutta kuin juuri lakin saaneena, vuosia, vuosia sitten.
-Enni