Keitä ovat Kestokassisoturit?

Moi!

Ollaan pari mimmiä Helsingistä. Me tutustuttiin vuonna 2011, kun aloitettiin opinnot samaan aikaan Helsingin yliopistossa ja ollaan siitä asti pidetty yhtä. Kumpikin on tahoillaan ollut varmaan aina kiinnostunut kierrättämisestä, ympäristöstä, eläimistä ja ekologisista elämäntavoista. Meidän tapaamiset alkoi jossain vaiheessa mennä siihen, että molemmat paasasi ja purki tuohtumistaan samoista, ympäristöön liittyvistä, asioista. Tällaisesta ”maailman parantamisesta” ja siihen liittyvistä asioista oli tullut molemmille intohimonkohde ja harrastus, ja jossain vaiheessa alkoi kyteä ajatus, että omia ajatuksia olisi tärkeää jakaa muutenkin kuin kahden kesken (tai paasata niistä lopenkyllästyneille kavereille ja poikaystävälle). Yhtenä kauniina päivänä ajatus tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta  – perustetaan blogi, jonne voi purkaa omaa ympäristöahdistusta, jakaa hyviksi koettuja vinkkejä sekä oivalluksia muille ja oppia siinä samalla itsekin uutta. Joten ei muuta kuin pelastamaan maailmaa, yksi kestokassi kerrallaan!

 

kassit.jpg

 

Keitä me siis ollaan?

 

Henkku

Henkkusoturi.jpg

Kuka?

Helsingin Tapanilasta kotoisin oleva eläinten rakastaja, ikuinen optimisti ja maailmanparantaja. Lässytän koirille ja muille söpöille eläimille. Fiilistelen taivasta ja bongailen pilviä. Mut voi bongata Helsingin kirppareilta tai suhaamassa pyörävanhuksella ympäri Kalliota. Tärkeänä arvona on pitää kiinni uteliaisuudesta, uuden oppimisesta ja pyrkimyksestä ymmärtää tätä maailmaa aina vaan paremmin. Opetan työkseni pieniä ihmisalkuja ja yritän parhaani mukaan innostaa myös heitä kiinnostumaan tästä meitä ympäröivästä maailmasta ja sen suojelusta. Oppilaat tuleekin usein ihan itse kysymään, että mihin mikäkin asia pitää kierrättää.

 

Mistä kiinnostus ympäristöasioihin?

Kiinnostus ympäristöasioihin on ollut olemassa varmaan niin kauan kun muistan. Lapsuus meni luontoretkillä ja metsissä rymytessä. Asuttiin Helsingin Tapanilassa, jossa kaikkialla on puita, eläimiä ja kasveja. Tämä on varmaan ollut omiaan kasvattamaan vahvaa suhdetta luontoon. Vanhemmat on myös aina olleet kiinnostuneita luonnosta ja ympäristön hyvinvoinnista, joten olenkin varmasti joutunut vahvan viherpesun kohteeksi jo ihan pienestä pitäen. Isä raahasi koko perheen aina viikonloppuisin iänikuisille lintubongausreissuille . Äiti vei kirppareille ja tuunasi vaatteita. Näin jälkikäteen näitä juttuja on kuitenkin oppinut arvostamaan ihan eri tavalla.

 

Mistä olen juuri nyt innostunut?

Lajittelu on parasta,  mitä tiedän tällä hetkellä. Muutin toukokuussa uuteen asuntoon, jossa on kaikki tarvittavat lajitteluastiat! Revin kaikki pakkaukset auki ja kierrätän niiden pienimmätkin osat oikeisiin paikkoihin. Tavotteena on, että sekajätettä ei syntyisi yhtään. Nykyään katson myös kaupassa, voiko pakkauksen lajitella ja pyrin valitsemaan tuotteita, joissa ei ole turhaa pakkausmuovia. Joltain yöllisiltä piknikeiltä olen myös kerännyt kaikki roskat mukaan, että voin sitten kotona lajitella kaiken asianmukaisesti.

 

Pahimmat ympäristösynnit?

Varmaan pitkät lämpimät suihkut. Se on ehkä pahin. Vaikka tässä asiassa yritänkin skarpata. Silloin tällöin annan kuitenkin itselleni luvan suihkutella (ainakin melkein) sieluni kyllyydestä. Tän lisäksi ruokahävikin suhteen olisi varmasti paljon parannettavaa. Välillä vihannekset homehtuu jääkaappiin ja leipä kuivuu pusseissa. Varmasti olen syyllistynyt paljon muuhunkin tiedostaen tai tiedostamatta. Yritys petrata on kuitenkin kova!

 

Mitä haluaisit oppia?

Tällä hetkellä kiinnostaa esimerkiksi luonnonkosmetiikka ja muut luonnonmukaiset tuotteet. Olen tosi kiinnostunut ottamaan selvää, mikä on aidosti ympäristöystävällistä ja mikä vaan mainostajien kuluttajille luomaa kuvaa tuotteiden ekologisuudesta. Haluaisin myös opetella pois ajatuksesta, että kaikki pitää aina ostaa ja omistaa. Asioiden lainaaminen, vaihtaminen ja kierrättäminen olisi varmasti monessa kohtaa järkevämpää kuin omaksi hankkiminen.

 

Emppu

Emppusoturi.jpgKuka?

Alunperin Lahdesta, nykyisin Helsingin Kumpulasta. Sukujuuria myös Mouhijärven maalaiskylässä, joten tietynlainen maalaistyttöys kulkee veressä. Aloitin tänä syksynä sosiaalitieteiden opinnot valtsikassa, joten opiskeluarki pyörii pitkälti pohtiessa globaaleja hyvinvointikysymyksiä ja oman toimintamme vaikutuksia ympäröivään maailmaan. Tulevaisuuden haaveena onkin päästä vaikuttamaan ihmisten, eläinten ja luonnon hyvinvointiin.

Mistä kiinnostus ympäristöasioihin?

Lapsesta asti on tullut könyttyä pitkin metsiä ja kansallispuistoja ja kotoa on aina löytynyt karvaisia perheenjäseniä gerbiileistä koiriin. Lapsena sairaana ollessa kaulaan laitettiin sipulikääre, teehen auringonkukkatippoja ja luettiin yhdessä Merkurius-kerhon tiedekirjoja. Luontosuhde ja ekohippeilyn alkeet ovat siis saaneet alkunsa jo varhaislapsuudessa. Vuosi sitten shokeeraannuin ympäristöpolitiikan luennolla maapallon nykytilan faktoista niin pahasti, että viikon ajan olin aivan hysteerisessä paniikkitilassa. Sen jälkeen entisestä himoshoppaajasta ja överimaterialistista on kuoriutunut pikku hiljaa ihan siedettävä kuluttaja ja koko ajan pyrkimys on parempaan päin!

 

Mistä olen juuri nyt innostunut?

Tällä hetkellä eniten kiinnostaa DIY-ekohippeily, mm. kodin siivousaineiden valmistaminen itse. Esimerkiksi etikasta, soodasta, Marseille-saippuasta ja parista tipasta eteeristä öljyä saa tehtyä jo vaikka mitä! Pyrin myös kiinnittämään huomiota hankinnoissani siihen, että tuotteet on valmistettu mahdollisimman luonnollisista ainesosista/materiaaleista esim. kosmetiikassa ja vaatteissa. Haastan itseäni jatkuvasti olemaan tiedostavampi kuluttaja ja pohtimaan heräteostoksien kohdalla, että tarvitsenko niitä oikeasti. Saan kiksejä siitä, että asetan itselleni esim. viikoksi jonkun rahasumman jolla on pärjättävä, ja kun en altista itseäni houkutuksille (eli porttikielto kauppakeskuksiin), niin lähes aina onnistunkin siinä! Olenkin ollut ylpeä siitä, kuinka helposti siirtymä kuukausipalkallisen elintason laskemisesta opiskelijaelämään on sujunut.

 

Pahimmat ympäristösynnit?

No ainakin heräteostokset (”mun on pakko saada” -ajatuksia tulee edelleen…) ja satunnaiset iskän grillimakkarat. Välillä mulla jää myös kuulemma erittäin paha ympäristöpaasauslevy päälle, joka taitaa koetella aika lailla läheisten sietokykyä.

 

Mitä haluaisit oppia?

Haluaisin oppia valmistamaan useampia herkullisia kasvisruokia (ja tykkäämään vegejugurteista). Myös kirppishaukaksi opettelua pitäisi treenata, sillä en jotenkin osaa etsiä kirppiksiltä oikeita asioita ja lähdenkin sieltä useimmiten tyhjin käsin. Haluan oppia paremmaksi ekohipiksi, mutta samalla olemaan myös armollinen itselleni ja muille. 🙂

 

Tässä siis jotain meistä. Tervetuloa lukemaan meidän juttuja!
 
E & H

Kommentit (2)
  1. Mahtavaa, jään mielenkiinnolla seuraamaan!

    P.S. En löytänyt blogia ainakaan vielä Bloglovinista, mutta jos lisäätte sinne, niin pysyisi kätevästi ajantasalla uusista postauksista 🙂

    1. Mahtavaa! Kiitos vinkistä 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *