Viime aikojen höpinät ovat olleet melkoisen reissupainotteisia, ja sillä tiellä jatketaan edelleen. Olen esittänyt muutaman kiukunpuuskan kotona tekemättömyydestä ja herran lomien puutteesta, joten nyt sitten reissataan ja oikein olan takaa sekä lähellä että kaukana. Vielä olisi muutama Italiavinkkikin takataskussa, mutta tehdään lyhyt pyrähdys Etelä-Helsinkiin.

Hyvä että olin saanut matkalaukkuni purettua edellisistä tavaroista, kun jo pakkailtiin uusia. Toukokuun viimeiset päivät vietettiin Tallinnassa. Tammikuussa hytistiin paukkupakkasissa, nyt hikoiltiin ihanssa auringonpaisteessa. Hyvä viini ja kiva terassi – mee häpii. Lilluttiin hotellin porealtaassa ja käppäiltiin vanhassakaupungissa. Ihailtiin upeaa auringonlaskua Kohtuotsalla. Hengailtiin tietysti myös Telliskivessä, jota tuskin enää tarvitsee erikseen hehkuttaa. Sen verran moni on osoitteen jo löytänyt. Mutta olin kaivellut pari uutta perusturistijuttua. Tutussa kohteessa on kiva nähdä jotain uutta.

Ensimmäisenä huristeltiin bussilla noin kymmenen kilometrin päähän Piritaan – Tallinnan Tv-torniin. Viime vuonna sattuneen onnettomuuden johdosta alas laskeutuminen köydellä ei enää onnistu, mutta päästiin käppäilemään näköalatasanteen reunalle valjaiden varassa. Ihan hauskaa puuhaa sekin. Kirkkaalla säällä näkyi meren takaa Helsingin siluetti. Huikeat maisemat, ja kyllä se 170 metrin pudotuksen näkeminenkin jo hieman otti mahanpohjasta. Suosittelen jos olet korkeiden paikkojen ystävä. Matkatessa takaisin kohti keskustaa kannattaa bussista jäädä pois J.Poskan pysäkillä ja jatkaa matkaa kävellen läpi Kadriorgin puiston. Upea vanha palatsi, joutsenlampi ja puutarha. Kiva vierailukohde kesällä.

Sisäinen romantikkoni oli haljeta liitoksistaan, kun Romeon ja Julian kaupunki Verona saatiin myös mahdutettua Italia-viikon ohjelmaan. Mitä enemmän matkaa muistelen, sitä uskomattomammalta se tuntuu. Kaikki mahtavat kaupungit ja jutut yhdessä viikossa. Huhuh.

Tykästyin upeaan vanhaan kaupunkiin ehkä vielä enemmän kuin Venetsiaan. Ehkä se tungos Venetsiassa söi kuitenkin lopulta liikaa sitä tunnelmaa. Verona oli astetta hurmaavampi ja rauhallisempi. Neljässä tunnissa saatiin hurjasta kaatosateesta huolimatta kahlattua läpi Julian parveke, Castelvecchion linna ja huippuhyvä lounas jossain pienellä sivukujalla. Ehkä nautittiin myös muutama lasi viiniä. Kiireetöntä vaeltamista, upeita rakennuksia, hymyileviä ihmisiä ja yksi kolari tietysti italialaisin käsimerkein ja dramaattisine sanankääntein höystettynä. Täydellinen sadepäivä.