En oo pariin päivään mahtunu omiin farkkuihin.

Elikkäs, 15.1 meillä oli ensimmäinen kunnon ultra. Olin käynyt varhaisultrassa, mis ei juuri näkynyt muuta kun sydän, ja nyt mul oli mies mukana ja olin valmis näkemään mun pientä kunnolla! 

Kätilö oli oikein mukava, tultiin heti juttuun. Mikä on mielestäni tärkeä asia.

Noh, sit alotettiin. 

Yhtäkkiä meidän pienokainen oli siinä ruudussa. Tosi tosi tosi jännä fiilis. Ensin en tiennyt kumpaa kattoa, lasta vai miestä. Samuli oli niin lumoutunut, ja tippa linssissä tuijotti ruutua. 

Niskapoimuturvotus oli 1,4mm elikkäs ”vaararajan” alapuolella, pää oli 1cm, reisiluu myös 1cm, ja sen hetkiseks pituudeks mitattiin 5cm. Istukka näytti hyvältä, samoin lapsiveden määrä. Saatiin vaan iso peukku ylös, mikä tuntu mahtavalta. 

Ja tässä oli siis rv12+3. 

Hihii