Tänään on hyvä päivä
Tänään 25.1.18 oli aamupunnitus painoni oli pudonnut 1.1kg viikon takaisesta punnituksesta. Kuinka vaa*an lukema voikaan niin kovin mieltä virkistää. Heti tuntui olo hoikemmalta ja hyvinvoivammalta. Vaatteet näytti paremmalta ja ihan kuin ihokin olisi hehkunut. Hih! Tiedän kyllä, että jos lukema olisi pysynyt ennallaan tai peräti noussut niin tunelma olisi ollut hyvin erilainen. Lukema ei saisi vaikuttaa niin vahvasti mielialaan, mutta minkäs teet. Yritän pitää mielessä, että paino ei ole ainoa mittari, jolla edistymistä mitataan. Mittanauha voisi olla jopa parempi. Myös lihasmassa, jonka kasvamisen voi mitata.
Projektiin olen kuitenkin lähtenyt, koska haluan pudottaa painoa ja sitä kautta voida paremmin. Toki myös lihaskunto ja hyvä fyysinen kunto on minulle tavoiteltavia asioita. Fakta on kuitenkin se, että minulle ei nyt riitä se, että minusta tulee hyväkuntoinen pullukka!! Toinen tosiasia on se, että oli lukema mitä vaan niin silti on eteenpäin mentävä. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto. Ei tällä kertaa!
Sain PT mietittäväksi tehtävän, jossa kysyttiin mm miksi projektini voisi epäonnistua. Tämä oli siis vain yksi kysymys isossa kokonaisuudessa. Mietin ensiksi ihan perusasioita kuten, että unohdan syödä kasvikset tai en muista juoda vettä. Alan herkuttelemaan itseltäni salaa.. Ajatukset karkasi kuitenkin tosi syvälle. Huomasin, että minulla on paljon pelkoa pinnan alla. Laihtuminen pelottaa: mitä ihmiset sanoo, kuinka asiaan suhtaudutaan, tuleeko minusta kahvipöydän puheenaihe, kestääkö puoliso muutoksen, mitä ystävät tuumaavat. Aika paljon asioita, jotka ovat minun ulkopuoleltani. Eikö. Minun ajatuksia siitä mitä muut sanovat. Tässä on varmasti se yksi syy miksi projektini on niin hiljainen. Paino putoaa, mutta se tapahtuu minun ehdoillani ja minun toimestani. Halusin tai en niin minun on myönnettävä itselleni, että muiden sanomiset merkkaavat kuitenkin jotain, vaikka haluaisin väittää muuta.
Toinen iso pelon aihe on se, että entä jos en laihdukkaan. Mitä sitten tapahtuu? Riitänkö itselleni, kestänkö pettymyksen? Mistä löytyisi voimaa aloittaa taas alusta. Pelko epäonnistumisesta on suurempi kuin onnistumisesta. Joten paikoilleni en voi jäädä. Eteenpäin on mentävä.
Olen havahtunut, että voinko laihtua, jos en aktiivisesti mieti muutavani elämäntapojani. Minulla on selvä ohjelma kuinka liikun ja teen kotona perusruokaa, josta otan mukaan evääksi. Eli minun ei tarvitse koko ajan miettiä, että muista nyt laihtua. Kuitenkin mielen päällä on pelko, että laihdunko jos en asiaa mieti. Oletettavasti laihtuisin, ehkä jopa paremmin. Mutta jollain tavalla pidän asian kokoajan aktiivisena mielessä. Hölmöä.
Hyvillä mielin tähän päivään. Kiloja on pudonnut 3,5 ja se on 3,5kg enemmän kuin koskaan ennen. Hyvä minä.
Iloista päivää sinulle.