Palasin juuri kotiin Beirutista. Voi että! Ihana kaupunki. Ja niin erilainen, kuin Amman. 

Jos Beiruttia pitäisi verrata johonkin toiseen kaupunkiin, niin sanoisin, että se on Berliinin ja Barcelonan sekoitus. Beirut on elävä ja superkaunis kaupunki, jossa jokaisella kadunkulmalla on kahviloita ja taidegallerioita. Yksi sana, joka Beiruttia kuvaisi hyvin on cool. Beirut on hip ja cool ja ihmiset pukeutuvat trendikkäästi ja puhuvat politiikkaa. Mä viihdyin tosi tosi tosi hyvin. Lähdin matkaan yksin, mutta tapasin heti ekana päivänä makeita tyyppejä, lähdin viereiseen rantakaupunkiin seuraavaksi päiväksi ja vietinkin sitten jokaisen illan tän jengin kanssa. Pääsin läyhäämään politiikkaa kaljan äärelle, jota mulla on oikeesti ollut tosi tosi tosi kova ikävä. Suomikamut varmaan tunnistaa sen Hetan joka huutaa viattomille pienessä humpussa, että ”Why do you hate poor people?!?”.

Libanonin väestöstä 50 prosenttia on kristittyjä, joten ramadania tuskin tunsi kaduilla. Täytyy myöntää, että noin puolen vuoden jälkeen tuntui oikeasti tosi ihanalta heittää lyhyt mekko päälle ja ottaa lasi viiniä terassilla. Beirut on nimensä mukaisesti Lähi-idän Pariisi. Siellä on helppo unohtaa olevansa edes arabimaassa, ja kaikkialla pärjää englannilla. 

Libanonin kipeä historia kuitenkin näkyy ja tuntuu. Historian voi aistia kaduilta ja itse esimerkiksi osallistuin poliittiselle kävelykierrokselle, jossa historiaa valaistiin vielä lisää. Vois tavallaan sanoa, että nuorempi sukupolvi on niin done kaikkien riitojen kanssa, että mitkään pukeutumiskoodit tai säännöt ei vaikuta. Tässä vaiheessa on kuitenkin hyvä muistaa, että turrelle pinnan alla vaikuttavat ogelmat ei tietenkään kokonaisuudessa näy. Esimerkiksi asuinalueet on tiukasti jakautuneet uskonnon mukaan. Kristityt asuvat omissa kortteleissaan, shiiat omissaan ja sunnat omissaan.

Joka tapauksessa, mä suosittelen Beiruttia matkakohteena! Se sopii täydellisesti pidennetylle viikonlopulle, ja on varmasti helpoin matkakohde Lähi-idän maista. Mun äiti ainakin jo innoistui haha. Kannattaa kuitenkin muistaa, että Israelin leiman kanssa maahan ei pääse missään tapauksessa. Mitään poikkeuksia asian kanssa ei tehdä. Mullakin oli jo ongelmia rajalla, vaikka leimaa mulla ei Palestiinan reissulta passisani ole(Palestiinan pitää siis aina mennä Israelin kautta). Mun Jordanian viisumissa on kuitenkin 6 päivän aukko, joten ei ole vaikeaa selvittää mistä se aukko johtuu. Mä käytin kaikki ”olen tyhmä blondi” -korttini rajalla, ja lopulta pääsin maahan. Vähän hävettää, mutta ehkä tässä tapauksessa omista feministististä arvoista kannatti poiketa. 

Vaikka Beirutin vapaus suorastaan huumannutti ja nautin lomasta tositosi paljon, on Amman mulle kuitenkin ykkönen. Amman ei ehkä ole niin moderni ja hip, mutta täällä kaikki on niin ihanan rosoista ja aitoa. Okei tää on varmasti aika puolueellinen kommentti, mutta Amman best nyt ja aina.