Bishufek, Amman

Mä lähden tänään kotiin. Päätin seurata sydäntäni ja tulla Helsinkiin juhannukseksi. Olen kotona pari viikkoa ja jatkan siitä sitten Saksaan. Nyt on vain mentävä. Se ei tarkoita, etteikö mun sydän särkyisi täältä lähtiessä. Tämä puoli vuotta on muuttanut mun elämän. Ammanissa olo on tehnyt mulle hirvittävän hyvää. Olen oppinut paljon arabiaa, mutta se ei oikeasti ole se tärkein asia. Sinä aikana, kun olen ollut täällä, olen oppinut olemaan lempeämpi itselleni, musta on tullut itsevarmempi ja rennompi. Jordanialainen asenne on vähän sellainen, että kaikki järjestyy aina. Asiat ovat toki kaaottisia, ja joskus hankalia, mutta aina ne järjestyvät jotenkin. Haluan tuoda tämän asenteen Suomeen, enkä upota takaisin siihen kuplaan jossa suorittaminen ja tulevaisuus painaa takaraivossa. 

35546753_10209342447757222_3582599484799975424_n.jpg

 

35547712_10209342447917226_6515740562291687424_n.jpg

Eniten Jordaniasta mä tulen kaipaamaan mun ystäviä. En todellakaan olettanut, että tulisin saamaan ympärille tämän valtavan kummallisen perheen. Tää yhteisö, johon uppouduin on tullut mulle todella tärkeäksi ja tänne jää hurja määrä aitoja sydänystäviä. Siksi lähteminen tuntuu niin vaikealta. Toki tulen kaipaamaan myös monia muita asioita, mutta toivoisin niin, että saisin tän jengin mukanani Suomeen. Mulla on vähän jakomielinen olo, koska samalla kun kaipaan mun perhettä, ystäviä ja liesing-koiraa Helsingissä, niin ajatus siitä, että nää tyypit täällä ei olekaan mun kanssa ensi viikolla, tuntuu ihan hirveältä. Sitä se matkustaminen ja ulkomailla asuminen aina varmasti on. Onneksi Amman ei katoa minnekään, ja tänne pääsee aina takaisin.

Lisäksi tulen kaipaamaan hummusta ja falafeleita, rukouskutsua, lempiklubia, paikallista kaljaa, aurinkoa, aavikkoa, kasuaaleja kameleita ja aaseja tienvarsilla, arabimusiikkia (en ois ikinä uskonut….), perjantain kirpputoria, sitä, että kaikille voi sanoa habibi tai habibti (beibi) ja teehetkiä keskustan kukkuloilla. Ainakin. Ja varmasti monia muita asioita, mutta ala taas pillittämään jos mietin asiaa liikaa. 

35629374_10209342448197233_3138992250034323456_n.jpg

Mä en tiedä mitä tälle blogille tapahtuu, mun elämä Helsingissä ei suoraan sanottuna ole kovin jännittävää haha. Tuumaillaan sitä sitten, kun tiedän minne sydän vie syksyllä. Oon rehellisesti suunnitellut mun elämän elokuuhun asti ja sen jälkeen kaikki on avointa. Bishufek habibi, nähdään muru, täällä sanotaan. Niin tehdään. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *