Hiki
Täällä on niin kuuma!yhtenä päivänä lämpötilat kohosivat +44 asteeseen. Ja nyt kaikille jotka miettivät, matkustinko tunnin verran bussilla tunnille silloin, niin en missään nimessä. Oon ottanut tavaksi mennä yhteen suuntaan taksilla ja toiseen bussilla. Säästänpähän vähän. Ramadanin aika on tosiaan täällä tosi seesteistä. Ensinnäkin on niin kuuma, että paljoa ei tee mieli kotoa poistua ja toiseksi, paastoavat tyypit pysyttelevät päivät sohvalla, joka on aika ymmärrettävää. On myös nihkeetä järkätä bileitä, jos puolet ei voi osallistua, joten meno on hidastunut Ammanissa. Sekin on ihan hyvä. Olen keskittynyt opiskelemaan yliopistojuttuja, ja edistää tavoitetta #hetakandiksi2018. 15 noppaa enää mun ja tutkinnon välissä, aika nastaa!
Mutta joo. Paljon ei ole kerrottavaa, koska oikeasti kauhean paljon ei tapahdu. Viikonloppuna tosin mentiin vaeltamaan Danan kansallispuistoon. Iso suositus! Dana walley on henkeäsalpaavan kaunis. Dana ei jostain syystä ole läheskään niin suosittu, kuin esimerkiksi Wadi Rum tai kuolleen meren retkeilykohteet. Se on musta todella kummallista, koska mä rankkaisin paikan ihan top kolmoseen. Eikä vähiten siksi, että näin matkan aikana viisi (5) koiraa! Itseasiassa luulen, että kylässä, jossa bunkattiin asuu enemmän kissoja ja koiria, kuin ihmisiä. Best.
Mua kyllä harmittaa, että moni ainutlaatuinen paikka täällä jää turisteilta ja jopa paikallisilta kokematta, koska julkinen liikenne on niin surkeaa. Yleisiä bussireittejä ei ole, joten ainut tapa päästä paikkoihin on vuokrata auto tai mennä bussiasemalle ja toivoa, että haluamaasi kohteeseen lähtee bussi jossain vaiheessa päivää. Bussit liikkuvat, kun ne ovat täynnä. Mennessä odotimme kaksi tuntia bussin täyttymistä, matkustimme kolme ja päädyimme noin tunnin matkan päähän, josta jouduimme ottamaan taksin kylään, johon halusimme mennä. Ei siis mistään helpoimmasta päästä. Toisaalta matka oli silti 6 dinaaria (7euroa) henkilö, eli voitti autonvuokrauksen 6-0
En tiedä onko se kuumuus vai mikä, mutta jotenkin oon ollut aika kireänä viime aikoina. Tuntuu, että pienikin jordanialainen kaaos saa mulla veren kiehumaan. En jaksaisi yhtään. Tiesin toki,että tääkin vaihe tulee. Hegittelen sen menemään ja keskityn asioihin, jotka eivät ärsytä, niin kyllä tämä tästä. Toivotaan, että taksikuski ei huomenna aloita smalltalkia aiheesta ”u have a boyfriend yes?”. Ihan vaan hänen turvallisuuttaan ja omaa oikeusturvaani ajatellen.