Arkihommia

Arki alkaa pikkuhiljaa asettua uomiinsa: prokrastinoin kandini kanssa kuin ennen, juon aamuisin arabialaista kahvia hävyttömällä määrällä maitoa (mun ystävät täällä sanoivat, että harkitsevat tämän takia mun kanssa hengaamista uudellen), käyn salilla ja instagrammaan. Edelleen kaikki tuntuu kuitenkin vähän oudolta, kun kelluisi tyhjiössä. Odotan sitä hetkeä, kun rukouskutsu alkaa ärsyttää aamuisin. Vielä herään siihen enemmän kuin mielelläni.

Yliopisto ei ole vielä kunnolla alkanut. Huomenna mulla on arabian tasokoe. Oletan sen kestävän 30 sekuntia, kun listaan kaikki osaamani sanat paperille. Koska koulunkäynti on mitä on vielä näin lukukauden aluksi, olen keskittynyt tärkeisiin asioihin, kuten Netflixiin ja alakerran falafelpaikan falafelien suurkuluttamiseen (35 senttiä rulla???). 

Lisäksi onnistuimme ottamaan taksin ja pääsimme vierailemaan moskeijassa. Yleisesti moskeijat on suljettu ei-muslimeilta, mutta täälllä on yksi, jossa voi vierailla. King Abdullah I moskeija on todella todella kaunis ja vaikuttava. En uskaltanut oikein ottaa kuvia, koska musta tuntui vaivaannuttavalta olla moskeijassa turistina kun muut viettivät siellä aikaa. Ärsytti myös, että pääsin miesten puolelle turistikortillani, mutta tietenkään kukaan paikallinen nainen ei sinne pääse. Täällä on paljon asioita, joita saan vaaleana tyttönä helpommalla. Siihen on vaikea tottua. Jo maahan saapuessa kaikkien muiden laukut tarkistettiin, paitsi mun. Ehkä kirjoitan niistä vielä joskus lisää, en vielä tiedä mitä oikein ajattelen tästä kaikesta. 

Haluaisin hirveästi kirjoittaa naiseudesta ja pukeutumisesta, kasvisruuasta, kierrättämisestä ja asumisesta. En saa ajatuksia näistä kasaan vielä, mutta ehkä muutamien torstaisten salsabileiden ja yliopistoarjen alettua pystyn kasaamaan nekin ajatukset sanoiksi.