Born in Syria

Pienet, mutta ärsyttävät ongelmat jatkuvat: tällä hetkellä koneeni on korjauksessa, ja korjaus kestää noin kuukauden, insha’allah. Parempi vaihtoehto se tosin, kuin ensimmäinen: aluksi minulle kerrottiin, että tietokoneeni voidaan korjata vain Dubaissa. Onneksi olen oppinut jo paikallisia inttämistaitoja(korota ääntä, toista asiasi moneen kertaan ja nyökäytä päätäsi ylimielisen näköisesti samalla, kun naksautat kieltäsi niin, että se tekee terävän äänen)ja se suostuttiin ottamaan korjaukseen keskustan Applekauppaan, eikä lentoja Dubaihin tarvittu.

Täällä oli viime viikolla Royal Film Academy of Jordanin leffafestarit, joissa näytettiin ilmaiseksi erilaisia dokumentteja. Loistava tapahtuma! Yksi dokumentti meni vahvasti ihon alle. Born in Syria on dokumentti syyrialaisista pakolaislapsista. Dokumentti on äärimmäisen hyvin tehty. Siinä seurataan neljän syyrialaislapsen matkaa Euroopassa. Kukaan ei puhunut lasten äänellä. Dokumentissa ei ollut yhtäkään aikuista tai poliitikkoa kertomassa, mitä tilanteelle pitäisi tehdä. Pelkkiä lapsia kertomassa, miltä tuntuu, kun äiti on jo päässyt Saksaan, mutta itse on jumissa suljettujen rajojen takana Makedoniassa. Kahdeksanvuotiaana. Tai miltä tuntuu, kun hengenvaarallinen matka kumiveneellä Kreikkaan ei olekaan pahin asia, joka turvaa hakiessa on edessä. Itkin dokumentin ensi minuuteilta lähtien. Voisi sanoa, että se on yksi niistä asioista, joita kukaan ei halua nähdä, mutta kaikkien tulisi. Tulin dokumentin aikana niin vihaiseksi. Haluaisin näyttää sen kaikille ahdasmielisille poliitikoille, kansainvälisille asekauppiaille ja rasisteille.

Multa alkaa loppua ymmärrys. Olen vihainen suomalaiselle politiikalle, joka ei suostu tajuamaan tosiasioita. Minua suututtaa haluttomuus ymmärtää. Tajuan kyllä, miksi suuret pakolaismäärät pelottavat. Tajuan, miksi esimerkiksi alimpiin tuloluokkiin Suomessa kuuluvia ahdistaa ajatus siitä, että valtiomme rahoittaa uusien tulokkaiden elämää, kun omat rahat eivät meinaa riittää edes ruokaan. Kulttuurierojakin on varmasti. Mutta mä en enää jaksa ymmärtää sitä, miksi Suomen hallitus ei suostu selventämään, että nykyinen suomalaisten ahdinko ei johdu pakolaisista, vaan muista poliittisista muutoksista. En jaksa yrittää ymmärtää, miksi valtiomme ei tee poliittisia muutoksia, jolla pääsemme kohti yhteiskuntaa, jossa valtiomme talous riittäisi kaikista heikoimmassa olevien asemasta huolehtimiseen. En jaksa ymmärtää, miksi valtiomme lähettää ihmisiä kuolemaan väittäen, että meillä ei ole varaa huolehtia kaikista samalla, kun esimerkiksi autoverotukseen tehdään helpotuksia. En jaksa hyväksyä tätä rakenteellisen rasismin ylläpitoa, ja haluttomuutta kantaa vastuuta muutoksista, jotka heikentävät niin monen asemaa.

Sydämeni särkyi, kun puhuin ystäväni kanssa Syyriasta kotimatkalla yhtenä iltana. Keskustelimme dokumentista ja valtavasta pakolaisleiristä, joka sijaitsee Ammanissa. Hän kiitti minua siitä, että välitän. Sen jälkeen hän kysyi miksi me eurooppalaiset vihaamme arabeja. En osannut vastata.

Päivän ränttini taisi olla tässä.Kuvat ovat kauniista Saltin kaupungista. Kaupunki on kuuluisa siitä, että kristityt ja muslimit elävät siellä kauniissa harmoniassa. Katolinen kirkko esimerkiksi avaa ovensa muslimeille rukousaikaan, jos moskeijat ovat täynnä.