Friday
Perjantait täällä on mun lemppareita! Perjantai on muslimien pyhin päivä viikosta, joten käytännössä perjantai on niinkuin sunnuntai. Lauantai on useimmilla muuten vain vapaa ja sunnuntaina alkaa sitten taas arki. Hetki meni tähän totutellessa.
Joka tapauksessa, perjantairukouskutsu on todella pitkä. Tai no, se alkaa rukouskutsulla, jonka jälkeen minareeteista soitetaan myös imaamin saarna. Koko päivän kaikista telkkareista näkyy suoraa lähetystä Mekasta. Niille, jotka eivät rukoile, perjantai on ihana vapaapäivä. Se tarkoittaa lounasta tai piknikkiä läheisten kanssa ja rauhallista hengailua. Itse tosin olen vääntänyt myös Suomeen yliopistojuttuja tänään, mutta onneksi aikaa riitti myös muuhun.
Kaikki asiathan tehdään täällä yhdessä. Ei tulisi kuulonkaan, että lähtisin yksin kirpputoreille tai kahville. Menimme siis porukalla koluamaan kirpputoreja läpi. Marketteja (friday markets) löytyy laidasta laitaan: Yhdessä myydään vain kirjoja, toisissa huonekaluja, jotkut ovat perinteisiä souk’eja ja toisaalta joissakin myydään vain varastettua tavaraa (onneksi viimeisimmästä mua varoitettiin, ennenkun tuhlasin dinaarini tingelitangeliin suoraan Carrefourista nyysittynä). Vaatemarketit elikkäs kirpputorit ovat yllättäen mun lemppareita. Voisin viettää kokonaisen päivän koluten näitä (jo yhden läpi käymiseen pitäisi varata tunteja). Hinnat pyörivät 0,5 dinaarin ja 5 dinaarin välillä. Marketeilla kannatta olla puhumatta englantia, jotta hinnat pysyvät huokeampina. Tosin mun vaalea tukka ei jätä kenellekään epäselväksi, että en ole Ammanista kotoisin. Onnistuin silti tänään esimerkiksi löytämään kaksi täysvillaista villapaitaa yhteensä yhdellä dinaarilla.
Ja sitten lounaaseen: meidät kutsuttiin myös grillijuhliin kaupungin ulkopuolelle, mutta mun kämppis tuli eilen kotiin aamun ensimmäisen rukouskutsun jälkeen, joten todettiin tämän olevan hiukan liian raskas taakka jatkojen jatkojen jälkeen. Mentiin siis syömään mansafit (voissa keitettyä riisiä, lammasta ja vuohenmaitokermasta tehtyä kastiketta). Sanotaan, että mansafin jälkeen joko nukahtaa tai kuolee, koska annos on niin raskas. Mulle tilattiin riisiä ja juutinlehdistä tehtyä kastiketta, molokhyaa. Sairaan hyvää! Molokhyan makumaailmaa lähimpänä on ehkä pinaattikeitto. Paitsi että ruoka on tuhdimpaa ja maidon sijasta siinä on seassa sitruunaa. Päälle vedettiin vielä valtavat kanafehit: Filotaikinaa, sokerilientä ja makeaa juustoa. Itse jätin juustot pois ja hyvä niin, luulin kuolevani sydänkohtaukseen ennenkuin saan koko annoksen alas. 
Sellaista tänään. Illalla on kuulemma bileet, mutta ajattelin käyttää perjantai-iltani kouluhommien ja viimeisten järjestöasioiden hoitamiseen. Lisäys listaan ”asioita, joita en ymmärrä Jordaniassa”: Miten ihmiset täällä pystyy valvomaan niin myöhään joka ilta? Melkein kaikki tapaamiset tapahtuu 2030 jälkeen, ja bileet kestävät aina aamu viiteen. Suomimummo haluaa nukkumaan kymmeneltä ja ylös viimeistään seitsemältä.