Kiitos Nablusisaippua 2018

Mikä ilon päivä! Sain tietokoneeni korjauksesta tänään! Eihän siihen mennyt, kuin neljä viikkoa. Tänään tein myös viimeisen kokeen tältä periodilta ja hain puhelimeni huollosta (saatoin ehkä heittää viikonloppuna sen maahan ja elin kaksi päivää ilman konetta ja puhelinta…). Mutta siis, jee!

Tuntuu, että stressitasot laskevat taas, koska nyt pystyn tekemään kunnolla työni ja opiskeluni Suomeen. Ihanaa tämä white girl -elämä. 

Haluaisin puhua tärkeästä aiheesta: mun lempisaippuoista. Käytän oikeastaan pelkästään luonnonkosmetiikka. Vain aurinkorasvani ja hammastahnani ovat synteettisiä. Lisäksi käytän mielummin osan meikeistäni loppuun, kuin heitän ne pois, joten omistan edelleen mukavasti huulipunia ja muita sellaista (Onpa muuten ihanaa todeta nyt kolmen vuoden siirtymän jälkeen, että oikeasti melkein kaikki kosmetiikka on myrkytöntä ja luontaista!). Jordaniassa ei luonnonkosmetiikkaskene ole ihan samalla tasolla, kuin Suomessa. Mutta olen löytänyt kaksi ihan mieletöntä tuotetta! Olen oikeastaan korvannut näillä kahdella ison osan suihkukosmetiikasta. Saanen esitellä: Nablusisaippua ja Aleppo-saippua. 

29356892_10208870517599263_2273362207368544256_o.jpg

29425677_10208870517319256_7595071796601159680_o.jpg

 

Kumpikin saippua on nimettu niiden alkuperäisten tuotantokaupunkien mukaan, Syyrian Aleppon ja Palestiinan Nablusin. Saippuilla on pitkät perinteet ja historiat. Ne ovat olleet perinteisesti naisten valmistamia käsityötuotteita ja kaupunkien suurimpia vientituotteita. 

Ainesosia näissä kahdessa saippuapalassa on yhteensä neljä. Nablusisaippuassa on oliiviöljyä, vettä ja luontaisia sodiumyhdisteitä. Alepossa on lisänä vielä laakerinmarjoja. Alepposaippua toimii shampoopalan tavoin, eikä mun tukka ole koskaan ollut näin tuuhea ja kiiltävä! Mulla on siis perineteinen ohut, kuiva ja lättänä tukka. Alepposaippua on ainakin tuplannut sen koon. Nablusisaippua toimittaa mulla taas ihan perussaippuan virkaa, mutta sen lisäksi pesen sillä meikit, meikkisiveltimet ja osan vaatteista. Olen täysin myyty. Mun kasvojen iho on kirkastunut ja normaalisti rutikuiva kroppani alkaa pärjäillä ilman jatkuvaa kosteus- tai vartalovoiteen lisäilyä. Nablusisaippuan hinta liikkuu 40 ja 60 sentin välillä, Alepposaippua noin yhden ja kahden euron.  Suunnittelen jo pakkaavaani näitä äitini matkalaukkuun valtavat määrät, jotta mulla olisi näitä Suomessa varastot valmiina. Uskon näitä löytyvän myös Suomesta, mutta en edes halua tietää hintoja.

Ainiin! Olin viime torstaina ensimmäistä kertaa hammamissa täällä,  eli perinteisessä kylpylässä. Hammamit ovat ennemmin turkkilainen tai marokkolainen juttu, mutta täälläkin niitä löytyy. En tiedä muista, mutta oma hammamolettamukseni oli hiljainen ja eteerinen paikka, jossa hengellisesti peseydyn ja rauhoitin. Juuh. Löysin itseni makaamassa laverilla kertakäyttöalusvaatteet päällä, kolmen naisten välissä samalla, kun itsestään ylpeät naiset tanssivat riehakkaasti alasti uusimpien listahittien tahtiin pitkin hammamin käytäviä. Kosmetologi juoksutti rentsisti hoidosta toiseen eikä otteissa säästelty. Henkilökunta luonnollisesti jorasi mukana ja lopulta meininki yltyi valtaviin dabkabailuihin (dabka on riehakas perinteinen tanssi, jossa käytännössä juostaan ympyrää ja heitetään jalkaan vähän joka suuntaan). Lähdin hammamista puhtaana, voimaantuneena ja äärimmäisen onnellisena. Tämän maan naisissa on jotain ihailtavaa,  maagista voimaa ja itseluottamusta, jota en osaa sanoin kuvailla. 

kauneus hiukset meikki iho

Marhaban bik vaan

Musta tuntuu, että opin täällä kaikkein eniten kärsivällisyyttä. Ensinnäkin on se paljon puhuttu aikakäsitys. Mutta erityisesti tän kielen oppimisen kanssa mun kärsivällisyys on koetuksella. Rehellisesti, multa meinaa edelleen lentää kirjat seinään melkein joka päivä. Tuntuu, että aina kun opin jonkun asian, siihen on poikkeus. Ja sitten vielä se amiia. Eilen esimerkiksi opin, että peitto on amiiaksi haram. Niinkuin haram haram. Sanat kirjoitetaan samalla tavalla, حرام، mutta peitto lausutaan nopeasti heram ja haram haraaaaam. Lempparijuttuja on ehkä se, että oon toivottanut kaikille pavun tuoksuista aamua, koska täällä on täällä on tapana sanoa sabaha ful, eli kukan tuoksuista aamua huomeneksi, mutta mä olen iloisesti toivotellut sabaha fuul. Fuul tosiaan tarkoittaa papua.

2018-02-23 05.28.36 2.jpg

Olen todella huono tekemään asioita, joissa olen huono. Yleensä keskityn tekemään sellaisia juttuja, jossa olen jo valmiiksi hyvä, koska turhaudun niin nopeasti. Eli käytännössä olen epämukavuusalueellani aikalailla jatkuvasti tämän kielen kanssa. Välillä mietin, että mikä kuningasidea oli lähteä tämän tempperamentin opiskelemaan alusta yhtä maailman vaikeinta kieltä. Erityisesti silloin, kun mun kaverit täällä päättää tentata, millä tasolla arabiani on. Alan pikkuhiljaa uskoa, että se johtuu viihdearvosta, joka tulee turhautumiskohtauksistani. Vihainen hassun näköinen tyyppi huutamassa ” KHALAS ALREADY GUYS!!1!” on kieltämättä varmaan aika huvittava näky.

2018-03-11 09.16.00 1.jpg
Nojoo, pikkuhiljaa! Toisaalta mikään ei voita sitä onnistumisen tunnetta, kun osaankin neuvoa taksikuskin kotiin, tai kirjoitan kokonaisen tekstarin ilman Googlen kääntäjää. Uskon vakaasti olevani rauhallisuuden mestari tullessani täältä kotiin! (Jos tulen kotiin, osa mun sydämestä on jäänyt Ammaniin jo tosi tiukasti.)

//Kuvillahan ei ole mitään tekemistä tekstin kanssa. Ne ovat Ammanista ja Kuolleelta mereltä. Paitsi, että ehkä kuva aavikosta kuvastaa hyvin mun olotilaa kielen kanssa. Tuolla vuorien takana on tyydyttävä kielitaito.

hyvinvointi mieli ajattelin-tanaan opiskelu