Mulla on ollut tänään ihan tosi kova koti-ikävä. Ensimmäistä kertaa. Täällä on ihan surkea sää: pölyä on ilmassa niin paljon, että hengittäminen ärsyttää. 
Haluan korvapuustin ja valtavan kahvin. Haluan mennä ystävien kanssa brunssille ja odottaa ennen ruokailun alkua, että kaikki saavat kuvan Instagramiin. Virallinen ja äänekäs talvivihaaja kaipaa jopa lunta ja sitä tunnetta, kun näpit jäätyy kun unohti taas hanskat kotiin. Velloakseni tässä tunteessa, keitin pahaa kahvia ja kuuntelin kaikki Suomilempparini Spotifysta aina Tauno Palosta Ruger Haueriin. Sitten ryhdistäydin. Listasin asioita, joiden vuoksi täällä on niin kovin hyvä olla: 

-Yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys. Täällä kukaan ei ole yksin. Jokainen puhelinsoitto aloitetaan sanoilla ”Kifak habibti?” miten menee muru? Jokaista tervehditään erikseen, vaikka paikalla olisi jo 25 ihimistä. Yksi pusu oikealle, kolme vasemmalle poskelle. Ja neljäs kaupanpäälle. Jos olen hetken suomalaisittain hiljainen, multa kysytään heti, onhan kaikki hyvin.  Musta tuntuu, että olen jo alle kahdessa kuukaudessa saanut ympärilleni uskomattoman lämminhenkisen perheen, jossa kaikki pitävät kaikista huolta. Jordanialaisiin on äärimmäisen helppo tutustua! Olin jo toisena päivänä tanssimasssa salsaa aamuun saakka valtavassa, kovaäänisessä porukassa. Eikä tämä ystävällisyys ja rakkausaalto rajoitu vain kavereihin: jokainen saa apua tarvittaessa kadulla. Oli kyse sitten suunnan näyttämisestä, tavaroiden kantamisesta tai isommasta huolesta. Ketään ei tosiaakaan jätetä yksin. Tunnen olevani turvassa ja rakastettu täällä. 

-Uskomattomat maisemat! Amman koostuu käytännössä isoista mäistä. Joka puolella on siis mieletön sekamelska vaaleanruskeita kerrostaloja, moskeijoita, puistoja ja pilvenpiirtäjiä. Puhumattakaan luonnosta Ammanin ulkopuolella. Kuollut meri on 30 minuutin ajomatkan päässä, vierestä löytyy myös vesiputouksia ja aavikoita. Punaiselle merelle huristelee muutamassa tunnissa. 

-Tuorepuristetut mehut! Erityisesti medinassa (keskustassa, asun itse pohjois-Ammanissa) on erilaisia kauppoja, joista voi ostaa tuorepuristettua mehua. Jokainen kauppa on erikoistunut omiin mehuihinsa. Mun lemppareita ovat granaattiomenamehu ja sokerijuurikasmehu. Tiskille vain oman pullon kanssa ja kassit kilisten kotiin. Ihanaa! (Sokerijuurikasmehu on myös tosi terveellistä! Se esimerkiksi puhdistaa maksaa ja sisältää hurjan määrän antioksidatteja. Tykkään itse siitä eniten inkiväärin kanssa.)

-Hedelmäautot! Meidän kämpän eteen ajelee aina säännöllisin väliajoin hedelmäauto täynnä kasviksia ja hedelmiä superhalvalla. Auto soittaa jätskiauton tyyppistä ääntä, jolloin tiedämme kirmata heduostoksille. Kasvikset ovat myös tosi tuoreita, luomua ja isoja. Kukkakaalit ja parsakaalit ovat vähintään päänkokoisia ja kahden kilon pomelo maksaa about 90 senttiä. 

-Tai siis, ruoka ylipäätäänsä. Se vaatii oman postauksensa. Ai että. Hummus_lover_94 on täällä aika onnellisena. 

-Baareissa on siviilivartijat katsomassa, että ketään ei häiritä. Esimerkiksi meidän kaveriporukan suosimalla klubilla (Kuvittele Kaiku isoon tehdashalliin, niin pääsee lähelle tunnelmaa), on aina vähintään viisi vartijaa katsomassa että naiset saava olla rauhassa. Jos joku kokee ahdistavaa käytöstä, ahdistelija heitetään selittämättä ulos. En ole ikinä kokenut olevani niin turvassa baarissa, kuin täällä. 

-Jatkoilla juodaan aina kofeiinitonta kahvia tai teetä! Siis ihanaa. Ei räkäisiä jallujatkoja sammaltavin puhein. Täällä juodaan minttuteetä ja lauletaan despacitoa. Olen useammin kuin kerran nukahtanut teekuppi hyppysissä rakkaan kainaloon kun joku soittaa kitaraa ja toinen etsii viimeisiä halwan jäämiä keittiöstä. Alkoholia ei muutenkaan täällä kuluteta juhliessa niinkuin Suomessa. Yhden tai kahden drinkin jälkeen voikin tanssia tyytyväisenä pilkkuun saakka ja sitten suunnata jatkoille.

– Citadel. Antiikin Roomalaisen vallan ajalta kaupungin yhdellä korkeimalla kukkulalla on vanhan antiikkikaupungin jäämistöä. Sisäänpääsy aluella maksaa paikallisilta tai täällä asuvilta ulkkareilta 25 senttiä. Kaikkien raunioiden päällä saa kiipeillä, joka luonnollisesti saa mut pomppimaan into piukeena pilarilta toiselle. Paikka on usein täynnä lapsiperheitä piknikillä viikonloppuisin. Koko alue on täynnä leikkiviä lapsia ja onnellisen näköisiä ihmisiä. Sovittiin juuri, että joku ilta mennään sinne juomaan teetä auringonlaskun aikaan. En malta odottaa!

–Illan rukouskutsu. Usein istun teellä meidän parvekkeella, kun asuinalueemme minareetit alkavat soittaa rukouskutsua auringonlaskun aikaan. Tässä lähellä on kolme moskeijaa, ja kaikista kuuluu imaamin laulu hiukan eriakaisesti. Se muodostaa maagisen kaanonin, johon en usko koskaan kyllästyväni. 

– Tämä biisi. Täällä busseja ei oikein ole, ja etäisyydet ovat isoja, joten usein menemme autolla paikasta toiseen. Rakastan istua pimeän jälkeen autossa ja kuunnella tätä kappaletta! Ymmärrän sanoista ehkä 5 prosenttia, mutta se ei menoa haittaa. Mun paikallisilta kavereilta lähtee ihan lapasesta jos tämä biisi soi ravintolassa tai jossain julkisella paikalla. Ei ole koskaan liian epäsoveliasta aloittaa epävireistä yhteislaulua ja tanssia tämän kappaleen tahtiin. 

Kyllä tämä tästä. Todellisuudessa täällä on aivan ihanaa, enkä mistään hinnasta tulisi kotiin vielä.  On varmasti ihan tosi ok, että joskus sitä kaipaa omia tuttuja ympäristöjä. Nyt lähden kavereiden kanssa ulos syömään. On kuitenkin perjantai eli mun lempparipäivä! Huomenna pitää tosin herätä aikaisin, sillä lähdetään mun kämppisten kanssa seikkailemaan As Saltiin, parin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevaan kaupunkiin. Kivaa!

(Siis yritin saada tuota videota sellaiseksi pieneksi palkiksi. Kaikki runotyttöaikaset blogspot.com -koodaustaidot ovat 10 vuoden aikana unohtuneet. Teknistä tukea otetaan vastaan.)