Wadi Rum diaries

Sain vihdoin kuvia Wadi Rumin viikonlopusta! Nämä on ihania. Wadi Rum on ihana. Sanotaan, että aavikko imee stressin ja sähköisyyden ihmisestä pois. Joten heitin kengät menemään ja vietin 3 päivää nukkuen luolissa ja tutkien aavikkoa. Aavikolla ei ole kenttää, ei melua eikä kiirettä. Kun istuu illalla nuotiolla ja katsoo tähtitaivasta, tuntuu, että kaikki asiat loksahtavat paikoilleen eikä mitään huolia ole. Liikuimme paikasta toiseen isolla Jeepillä (jota ajoin myös itse! Arttu huomaa tämä!), sillä välimatkat ovat luonnollisesti isoja. Jeepillä on myös äärimmäisen hauskaa ajaa pitkin dyynejä, varsinkin jos istuu auton katolla. 

Wadi Rum on kuitenkin 70 neliökilometriä  iso aavikkolaakso. Sinne ei siis missään nimessä kannata lähteä yksin,aavikolle eksyminen ei ole mikään maailman mukavin juttu. Rumissa on paljon leirejä, joissa yöpyä kohtuuhinnalla ja sieltä on hyvä ostaa itselleen opastettu kierros jeepillä. Aavikolla asuvat beduiinit (lähi-idän alueen heimoyhteisö, jotka ovat asuneet täällä kauan ennen islamin uskon tuloa alueelle.) tarjoavat opastettuja kierroksia turisteille, ja ne ovat tosi hyviä! Lisäksi siitä voi olla varma, että rahat menevät aavikolle ja niille, joille se kuuluu. Mun ystävä asuu aavikolla, joten vietettiin koko viikonloppu hänen kanssaan. On aika kreisiä, että joku tuntee jokaisen kiven, dyynin ja luolan niin suurella alueella. Mä hukkasin suunnan ensimmäisen 10 minuutin aikana. 

Musta tuntuu, että en osaa kuvailla paikan maagisuutta ollenkaan oikein. Se täytyy vain kokea. Jätän siis vain nämä kuvat tähän ja lähden ulos syömään. Moikku!