Tämä on liikuttava teksti

Eilen oli tämän vuoden lämpimin päivä. Sen tietää ensimmäisenä siitä, että teinitytöt kulkevat kadulla puolialasti.

Katselin hetken, kun edessäni kävelevän minarissa kulkevan tytön pikkuhousut vilkkuivat liian lyhyen hameenhelman alta. Hetken minua huvitti ja sitten muistin, että pukeuduin itsekin nuorempana lyhyisiin hameisiin. Mikähän siinä on, että kriittiset paikat pitää paljastaa samantien, kun lämpötila vähän nousee? Hormonitason nousu? Nuoruuden kukkeuden esiintuonti? Lämmin sää? Ihanat minihameet?

Seuraavaksi liikutuin. Viime ja tänä vuonna talvi kesti kaiken kaikkiaan vajaan vuoden. Viime kesänä oli ehkä kaksi lämmintä päivää ja sitten tulikin syksy synkkine iltoineen ja sateineen. Talvi loppui vapun tienoilla. Joten totta helvetissä on ymmärrettävää, että suomalaiset haluavat juhlistaa eilisen kaltaista ilon ja onnen päivää pukeutumalla vähiin vaatteisiin, kansoittamalla terassit ja juomalla kännit! Kesä on niin surullisen lyhyt täällä, että niistä ainoista päivistä pitää ottaa kaikki irti. Siihen minulla ei ole vastausta, miksi ihmiset ovat kännissä myös talvisin joka viikonloppu.

Minulla oli lähes tippa linssissä katsellessani Vaasankadun ympäristöä ja humalaisia ihmisiä. Voi meitä kaikkia poloisia suomalaisia, jotka rakastamme kaljaa, makkaraa ja jääkiekon MM-kisoja ja saamme liian vähän aurinkoa! Kalvakat, karvaiset sääret esiin ja kesää kohti!

Suhteet Oma elämä Mieli Ajattelin tänään

Älytöntä

Eilen töistä Helsingin Hakaniemestä päästyäni lähdin pilates-tunnilleni Kaartinkaupunkiin. Matkustin metrolla. Välillä kävelin ulkona. Yhtäkkiä havahduin siihen, että kävelin päin turistiopastetta. Syy: selasin puhelintani.

Meistä todella moni älypuhelimen omaava tietää, mistä puhun. Oma luuri on niin kiinnostava, että siitä on vaikea päästää irti edes oman turvallisuuden takia. Jotakin on pahasti vialla, jos olet yhtäkkiä kävellyt puhelin kourassasi kaupungin toiselle  laidalle tietämättä, miten sinne päädyit. Huolestuin omasta hyvinvoinnistani ihan oikeesti

Eikä kyse ole suinkaan pelkästä hyvinvoinnista ja turvallisuudesta, vaan oikean sosiaalisen elämän kuolemisesta. Tiedän, että aihe ei ole uusi, mutta se on sitäkin tärkeämpi: elämme nykyään vähintään puolet elämästämme verkossa, enkä todellakaan ole varma, että tämä on hyvä asia. Koska verkkoon ei enää ”mennä”, kuten ennen muinoin kalliiden laajakaistakustannusten aikaan, vaan siellä ollaan koko ajan, vähenee se oikea elämä entisestään. Facebook on sekä hyvässä että pahassa ahmaissut sosiaalisen elämäni. Muistan ne liikuttavat varhaisteiniajat, kun seikkailin Kissin chateissa. Silloin sosiaalisia kontakteja haettiin verkosta nimimerkillä prettygirl86 tai muuta ihanaa. Ne olivat aikoja ne!

Saman  päivän iltana tapasin kaverini ja sovimme, että jos mennään yhdessä syömään tai juomaan, luurit pysyvät laukuissa. Mikään ei näytä surullisemmalta kun kaveriporukka oluella kaikki älypuhelimiaan selaten. Miksi edes tavata, jos on kivempaa räplätä Facebookia?

Muoti Oma elämä Ystävät ja perhe Trendit