Pyöräilin eilen kolmekymmentä (30!!) kilometriä, ja sain aktiivisuusrannekkeen tavoitteen täyteen ennenkuin kello oli 12!! Ja ihan yksin.

Määränpäässä tapasin kavereita, mutta matkan taitoin keskenäni. Suurimman osan ajasta pohdin, kuka minut löytäisi kun tähän nyt pyörtyisin, tai kuka pääsisi pyörätelineen kanssa hakemaan, tai jos nyt ei tulisi autoja niin voisin taluttaa.

Mutta ajattelin myös vähän filosofisesti, ainakin mitä tulee mäkiin. Musta tuntuu, että ajattelen sillein aina kun pyöräilen, sillä täällä meillä päin maasto on aika lailla ylämäki-alamäki-ylämäki-alamäkeä.

Mietin, että mitä logiikkaa siinä on, että kaikissa metaforissa ylämäet on jees ja alamäet rankkoja, koska oikeasti se on toisin päin. Mietin myös, että onko sellaiset A-muotoiset vai V-muotoiset mäet mukavampia, tajuatteko, sellaiset joissa ensin noustaan ja sitten lasketaan vai toisinpäin. Sillä toisaalta V-alamäistä saa mukavat vauhdit edessä kohoaviin ylämäkiin, mutta sitten pitää sotkea alas ihan hulluna, jotta vauhti varmasti kestäisi loppuun asti. A-mäissä taas pahin on ohi ensin, minkä jälkeen voi rauhassa rullailla alas.

Mietin myös, että miten äärettömän nättiä mun ympärillä oli. Vihreän kullan kulttuuritie, siksi sitä kutsutaan, mutta jotenkin jopa asfaltti on puiden ja järvien keskellä kauniimpaa. Ajattelin myös, että ehkä mun ei sittenkään tarvitse nähdä koko maailmaa. Oikeastaanhan on aika ahnetta tahtoa sellaista, sillä on niin monia ihmisiä, jotka eivät sitä monista eri syistä voi tavoitella. Sitä paitsi, oon melko varma että oon jo yhdessä maailman parhaista paikoista. Tietenkään en voi olla varma, kun en oo kaikkialla käynyt, mutta sellaisessa ainakin, missä elämä on hyvää.

Ajattelin, että toi ylämäki-alamäkijuttu ois ollut äärimmäisen syvällinen, mutta no tota. Tässä kuitenkin muutama leikisti erittäin pohdiskeleva ajatus, jotka pyörivät päässäni arviolta noin 5 minuuttia 2,5 tunnin reissustani. Loput 145 minuuttia ajattelin ”lääh puuh, lääh puuh”.

​Kuva on muuten ihan epäoleellinen. Se on 200 kilometrin päästä Suomenlinnasta. Ehkä mä seuraavaks pyöräilen sinne!