Claire Underwood

Unettomina öinä olen jo vuoden ajan väijynyt Netflixistä House of Cardsia. Napit vain korviin, iPad auki ja tadaa: sarjan kihelmöivä tunnusmusiikki on intiimin lähellä korviani. Kaksi ensimmäistä kautta olivat järisyttäviä – ja kolmaskin kausi viihdyttävä, vaikka juonessa oli joitakin epäuskottavia elementtejä. (Tarkemmin ajatellen Frank Underwoodin America Works -hankkeessa ja Kansallisen Kokoomuksen Korjausliike-mainoksessa on kosolti samaa näkemystä.) 

Kaiken tämän poliittisen kikkailun keskellä olen huolissani Clairesta. Vaikka hän on niin laskelmoiva, että olen öisin myllännyt lakanani solmuun, soisin hänelle kuitenkin edes hitusen onnea erotiikkarintamalla. Frankin kanssa hänen suhteensa on vajaa, intiimiä kanssakäymistä ei ole, ja suurimman osan kolmoskautta pariskunta nukkuu omissa makuuhuoneissaan. Ja silti Claire ja Frank puhuvat usein, että heidän suhteensa on ainutlaatuinen. He ovat kumppaneita, jotka arvostavat toisiaan. Joku lukija kommentoi jonkin blogipostauksen jälkeen, että kolmoskauden seksikohtaus (en tarkenna, koska jollain voi olla katsominen vielä kesken) oli kaunis. Minusta se oli ruma ja epätoivoinen. ”Tähän on tultu, tästä ei pääse eteenpäin”, olisi aktin päällimmäinen henkilö hyvinkin voinut sanoa.

En muista, kummalla ensimmäisistä House of Cards -kausista Claire tekee irtioton ja käy tapaamassa entistä rakastajaansa Adamia. Siinä on mielestäni jotakin kaunista, vaikka kyse onkin aviorikoksesta. Sen kuitenkin muistan, että yön tunteina toivoin, että sarja voisi edes hetken antaa Clairen olla onnellinen ja kuljeskella Adamilta lainatuissa vaatteissa. Mutta ei: jakso loppui, ja seuraavassa Claire oli jo palannut kotiin. Suoraryhtisenä, kotelomekkoon verhoutuneena. Yhtä onnettomana kuin ennenkin. 

Kuva täältä: http://cdn.nextshark.com/