Lainasin työpaikaltani Granta 4 Seksi -aikakauskirjan, jossa 16 kirjailijaa kirjoittaa Siitä. Helsingin Sanomien mukaan seksistä kirjoittamista yrittää vain hullu. Ja jaetaanpa karmeimman seksikohtauksen kirjoittajalla palkintokin. Ei ihme, että sujautin Granta 4:n aika nopeasti Fjällrävenin uumeniin ja vilkuilin sivuilleni hermostuneena. Kotona sitten heitin opuksen sohvapöydälle rehvakkaasti ja ajattelin, että illalla luen silmät kiiluen seksikirjallisuutta. Kuinka sitten […]

En oikeastaan hämmästynyt, kun luin Tyyppiteorian (Karisto 2008) kirjoittajan Laura Saaren olevan salanimi. Kirjoittaja pelkäsi tulevansa leimatuksi ja arveli, ettei tällaisen kirjan jälkeen saisi julkaistuksi enää muunlaista kirjallisuutta. Emme siis tiedä – tai ainakaan minä en tiedä – kuka Laura Saari on. Onko hän palkittu vakavan proosan tekijä, lastenkirjailija vai tunnettu runoilija vai ei mikään […]

Miksi sulla on kirja Henry Saaresta hyllyssäsi? Ääk tässähän on kuviakin! Ystäväni älähti näin viime viikonloppuna, kun vietimme etkoja luonani. Totta kai juoden mansikkamargaritoja ja kuunnellen A-hata ja Modern Talkingia, joten Henry Saari mennee samaan Megavisa-kategoriaan (jos lukija ei tiedä mikä on Megavisa, ei se mitään, nelikymppisiisi on todennäköisesti vielä pitkä aika toisin kuin tämän […]

Opiskeluaikana olin hieman ihastunut erääseen lehtoriin. Hän oli täydellinen: pitkä, komea, älykäs, paneutunut opiskelijoiden töihin, kirjallisuutta rakastava. Voiko muuta enää toivoa? Opiskelijatyttökavereitteni kanssa fanitimme häntä urakalla, tietenkin salassa lehtorilta itseltään. Jos hän olisi yhtäkkiä kesken luennon ruvennut flirttaamaan, se olisi ollut outoa, koska a) illuusio täydellisestä miehestä olisi rikkoutunut, b) kohde en olisi kuitenkaan ollut […]

Naiset harrastivat seksiä mieluiten pimeässä tai vain vähäisten valonlähteiden ympäröimänä. Naiset myös jättivät ylleen jotain: rintaliivin tai muun asusteen. Näin siis antiikin Roomassa, jos satuit olemaan vapaa nainen. Orjat ja prostituoidut toki olivat irti kainouden kahleista. Miehiä ei häveliäisyys sitonut. Runoilija Horatiusta pidettiin varsinaisena elostelijana. Hän peitti yhden makuuhuoneensa kauttaaltaan peilein. Hän sai näin mistä […]

Teini-iän suutelumaratonit. Opiskelijaboksin hämyiset nurkat ja tuntikausien pussailut! Ensitreffien lopussa odotus, joko nyt se suutelee. Huimaava nousu kuin vuoristoradassa, jos suutelukumppani osoittautuu sopivaksi. Halu mennä pidemmälle kasvaa eksponentiaalisesti. Hämmentävä antikliimaksi, jos suu maistuu tupakalta, on rutikuiva tai vastakumppani onkin ns. *hammastelija. Torstain Helsingin Sanomissa (19.3.2015) oli pieni juttu Anna pusu niin rentoudut. Jutussa kerrotaan, että […]

Unettomina öinä olen jo vuoden ajan väijynyt Netflixistä House of Cardsia. Napit vain korviin, iPad auki ja tadaa: sarjan kihelmöivä tunnusmusiikki on intiimin lähellä korviani. Kaksi ensimmäistä kautta olivat järisyttäviä – ja kolmaskin kausi viihdyttävä, vaikka juonessa oli joitakin epäuskottavia elementtejä. (Tarkemmin ajatellen Frank Underwoodin America Works -hankkeessa ja Kansallisen Kokoomuksen Korjausliike-mainoksessa on kosolti samaa […]

Ollaanpa sitä kireinä, joka puolelta. Ennen siirtymistäni kirjastoalalle työskentelin kotvan verran johdon assistenttina. Entisaikaan sitä olisi kutsuttu sihteerikön hommaksi. Työpaikka oli sillä viisiin patriarkaalinen, että enin osa johdosta ja keskijohdosta oli miehiä. Naispuoliset työntekijät olivat pääasiassa avustavissa tehtävissä. (Eivät toki kaikki.) Työpaikan toimintakulttuuri oli silti ihan hyvä ja työympäristö viihtyisä kaikin puolin. Tai niin ainakin […]

Melkein kuusi tuntia. En pysty mitenkään odottamaan melkein kuutta tuntia. Benillä tuntuu olevan sama tilanne. Hän läähättää. Hänen kumpikin kätensä vaeltaa reisieni välissä. Pitkästä aikaa tartuin chick-litiin, vieläpä Sophie Kinsellan Hääyöaie-nimiseen (WSOY 2013). Tokihan sitä tietää, mitä odottaa, kun Kinsellan sivuja kääntelee, mutta silti keveys tuntuu vähän liian ontolta. Aina ärsyttää, jos kirja on liian […]

En tiedä teistä muista, mutta kun minulle sanoo maagisen sanaparin ’eroottinen elokuva’, päässäni käynnistyy filmikela, jossa raksuttaa Nicolas Winding Refnin ohjaama elokuva Drive. Hullua on, että kyseessä on rikoselokuva. Hullua ei ole, että päähenkilö on Ryan Gosling.  Hieman puolenvälin jälkeen eroottinen lataus on huipussaan – ja sivumennen sanoen elokuvassa ei oikeastaan muuta erotiikkaa olekaan, ellei […]