Hääyön tärkein työ

Melkein kuusi tuntia. En pysty mitenkään odottamaan melkein kuutta tuntia. Benillä tuntuu olevan sama tilanne. Hän läähättää. Hänen kumpikin kätensä vaeltaa reisieni välissä.

Pitkästä aikaa tartuin chick-litiin, vieläpä Sophie Kinsellan Hääyöaie-nimiseen (WSOY 2013). Tokihan sitä tietää, mitä odottaa, kun Kinsellan sivuja kääntelee, mutta silti keveys tuntuu vähän liian ontolta. Aina ärsyttää, jos kirja on liian selkeästi elokuvallinen. Tiedättehän, aivan kuin kirjoittaja olisi miettinyt, millainen kevyt rakkauskomedia tästä stoorista vielä syntyykään.

Kirja kertoo pikavauhtia naimisiin menevästä parista, joka lukijallekin hyvin perustelemattomaksi jääneestä syystä päättää odottaa papin aameneen. Tästähän saadaankin sitten monen monta kohtausta siitä, miten vaikeaa on pidättäytyä, kun mielen ja ruumiin valtaa teinihimo. (Mikähän se on ollut alkuperäiskielellä, englanniksi?) Pariskunnan kommellukset kohti ensimmäistä yhteistä yötä naimisiinmenon jälkeen tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan. Toisteisuus, seksin odotuksen kihelmöinti on lähinnä ärsyttävää jankuttamista. Sulhasen läähättäminen, sekään ei oikein nyt iske.

Hääyö on etenkin elokuvissa ja tv-sarjoissa aiheena melkoinen kestosuosikki. Kuinkahan monelle hääyö lopulta osoittautuu kaiken sen ennakkohehkuttamisen arvoiseksi? Ja kuinka moni pettyy, jos on oikeasti odottanut siihen asti?

Erotiikkatuomio: Aivottomasta kohelluksesta kiihottuville.
Erotiikkapisteet: 3/10.

Kuva: www.juhlakauppa.com