”Juuri noin! Aina ne huutaa justiin kun olen päässyt vauhtiin!”

Mitä opin eilen on: älä koskaan katso kiinnostavaa televisiosarjaa tai elokuvaa hölöttäjän kanssa. Opin myös, minkälaisten ongelmien kanssa lapsiperheiden vanhemmat kamppailevat joka päivä yö.

Katsoin mainion The Affair -sarjan ensimmäistä jaksoa ystäväni kanssa. Ennen ohjelman alkua hän valitti, ettei koskaan saa katsoa mitään kotonaan rauhassa. Lapset keskeyttävät ja mies pälättää. Kuvitelkaa tähän katseeni: se oli mallia aijaa ihanko totta. Kaverini keskeytti ja pälätti katsomisen koko ajan.

No. Sarja alkaa kohtauksella, jossa mies ja nainen rakastelevat ihanasti, kunnes lapsen huuto (Mommyyy!) keskeyttää puuhan. Sama toistuu myöhemmin uudelleen. Kiinnitin huomiota siihen, että lemmenleikkien harmillisesti keskeytyessä Maura Tierneyllä on aina paita päällä. Tietenkin. Sekä amerikkalainen lapsi että televisionkatsoja traumatisoituisi siihen paikkaan, jos näkisi paljaan rinnan. Vai oliko Maura valmistautunut keskeytykseen?

”Mullakin on aina paita! Sitten on vain helppo nopeasti vetää peitto päälle kun joku alkaa rämpyttää ovenkahvaa”, kaverini sanoi. ”Toi on niin tota!”

Kaverini tokaisi myös, että heillä on käytössään ”ehkäisymenetelmänä keskeytetty yhdyntä, joka todellakin toimii, vaikka muuta väittävät”. Pariskunta ei ole saanut toivomaansa kolmatta lasta. (Tosin miksi edes toivovat, kun nykyistenkin kanssa sekä seksi että televisionkatselu on tehty mahdottomiksi ajanviettotavoiksi.)

Epäonnistuneen televisioillan jälkeen jäin miettimään, traumatisoituuko lapsi nähdessään vanhempiensa sekstaavan? Useimmat meistähän saavat oksennusrefleksin vielä aikuisenakin, jos kuvittelevat vanhempiensa olevan silleen ikinä. Miten sitten lapsena? Vauva.fi -lehden keskustelupalstalla tästä on varmasti keskusteltu useinkin ja sylki tietenkin roiskuen. Sinkkuelämää-sarjassa pinnasängyssä sittenkin hereillä ollut pikku-Brady saattoi saada trauman nähdessään Charlotten ratsastavan miehellään kohti onnen huippua.

Näin kerran dokumentin amerikkalaisperheestä, joka nukkui perhepedissä. Siis vielä, vaikka vanhin lapsista oli parikymppinen. Siellä he makasivat suurella patjalla sikin sokin. Lapsia tuli koko ajan lisää. Koko dokumentin ajan mietin vain, harjoittavatko perheen äiti ja isä sitä kauneinta asiaa parikymppisten poikiensa nähden? Vai uskottelevatko itselleen, että kyllä se Pekka nyt nukkuu, anna mennä vain? Ja Pekka puree rystystään ja miettii mistä saisi rahat vuokratakuuseen, jotta voisi muuttaa pois tästä helvetin esikartanosta. Vai oppivatko perheen lapset, että seksi puolisoiden välillä on luonnollinen ja ok juttu, jota voi kaikin mokomin harjoittaa perheen nähden?

Kun itse 7-vuotiaana heräsin kummallisiin ääniin ja läpsyttelin eteisen läpi äidin ja isin makuuhuoneeseen, reaktioni näkyyn oli yllättävä. Suutuin ja aloin karjua heille: lopettakaa! En kunnolla tainnut ymmärtää, mistä oli kysymys. Toisaalta taisinkin. Kokemukseni rakastelu”kohtauksista” olivat peräisin televisiosarja Dallasista. Siinä henkilöt sujahtivat silkkilakanoihin, mutta minkäänlaista liikettä eivät vartalot lakanain alla tehneet. Saksofoni soi. Voin kertoa, että 7-vuotiaana yllättäen näkemieni liikeratojen rujous oli kaukana Dallasin sulokkaista tuokioista. Sain trauman ja ryhdyin kirjastonhoitajaksi. Puistattaa vieläkin.

Kuva täältä: http://www.kidspot.co.nz/familyhealth/Healthy-Living-How-to-have-sex-with-kids-in-the-house+2618+164+article.htm