Voiko eropäätöksestä kertoa kesken jäkismatsin?

sharks.jpg
Nainen oli hautonut eropäätöstä pitkään ja huolella. Enää oli kysymys vain siitä, milloin ja miten hän kertoo päätöksestä miehelleen. Lopulta nainen kertoi tästä, kun mies oli juuri katsomassa jääkiekko-ottelua televisiosta. ”Pari kirosanaa tuli ja jatkoi pelin katsomista ja on kännyllä. Selvä peli! Hoidan asian sitten niin että kun häntä kerta ei tunnu kiinnostavan niin järkkään omat asiani ja poistun. Tavallaan helpotus.”

Tilanne ja postaus on Lemmikkipalstat.net -nimiseltä keskustelupalstalta. Lemmikkipalstat.net on mielenkiintoinen keskustelupalsta, jonka Päivän peili -osiossa ei todellakaan keskustella lemmikeistä. Vaan useimmiten juuri ihmissuhteista. Palsta on mielestäni erittäin valaiseva, sillä melko monella suomalaisella on koira tahi muu lemmikki, joten katson palstan edustavan ns. keskivertosuomalaista. Mielenkiintoisen tästä tällä kertaa teki reaktio, joka suurimmalla osalla tuntui olevan: ei olisi saanut jättää miestä kesken jäkismatsin seuraamisen. Kun miehellä oli juuri silloin menossa jotain hänelle mieluisaa ja tärkeää. Siis mitä ihmettä! Penkkiurheiluko olisi syy, jonka vuoksi ei kannata kertoa eroaikeista? Meneekö fiilis? Olisiko parempi tilanne, kun puoliso on muutenkin alamaissa, esimerkiksi maanantaiaamuna? Tai hävinnyt nettipokerissa? Tai kakalla? Keskustelu on erittäin kiinnostava – ja hämmästyttävä. Itse ainakin haluaisin kuulla eropäätöksestä heti. Vaikka hyvä kirja olisi kesken.

Tällä viikolla olen lukenut Aki Ollikaisen Nälkävuoden (Siltala 2012). Siinä on seksiä yllin kyllin, mutta ei erotiikkaa. Oikeastaan kirjaa ei kuuluisi esitellä tällaisessa blogissa lainkaan, mutta antaa mennä, kun muutakaan en ole nyt lukenut. Kirjan seksi kun on pääasiassa raiskaamista eli ei seksiä lainkaan, tai muuten vain mahdottoman ankeaa ja alistavaa.

Erotiikkatuomio: Erotiikkaa ei, penetraatioita kyllä.
Erotiikkapisteet: 0/10.

 

Suhteet Rakkaus Kirjat Ajattelin tänään

Naisena olemisen taitoa – kyllä kiitos!

Nyt pitäisi tietysti jo lukea Caitlin Moranin Kuinka minusta tuli tyttö -romaania, mutta lainasinkin vahingossa edellisen teoksen, Naisena olemisen taidon, joka on omaelämäkerrallinen esseekokoelma. Ei se mitään – onnistuin kyllä lukemaan esseitäkin silmät kiiluen, tai sitten minulla oli jäänyt jonkinlainen “kiiluvaihe” päälle aiemmin lukemastani sähköpostisuhderomaanista.

Caitlin Moran kertoo rempseästi karvanpoistosta, seksismistä, rinnoista, feminismistä, synnyttämisestä, abortista ja mitä näitä nyt on. Naisen elämästä. Eikä se aina niin helppoa ole. Mutta kuulkaa, kyllä välillä pääsee nauttimaan erotiikastakin! Kirjan suloisin kohta on jotenkin kummallisella tavalla se, kun Caitlinin mies Pete yrittää toipua parin ensimmäisen lapsen syntymästä. Kohtauksesta tulee voimakas tunne siitä, että mies on päässyt maistamaan pienen palan naisen elämää. Maku on ihan vieras, mutta suupalaa ei niin vain voi sylkeä pois.

Naisena olemisen taito on jotenkin hauskasti suomennettu, kiitos Sari Luhtasen, joka on joskus suomentanut Simpsoneitakin. Kirjaa lukiessani mietin, kuka kirjoittaisi Suomessa tällaisen kirjan.

Muuten: Kiihkeä kirjastonhoitaja kaipaisi nyt kuumia vinkkejä kevätlukemistoonsa. Saa olla uutta, saa olla vanhaa, kaikki käy, kunhan kansien välistä löytyy erotiikkaa! Ja jotta kukaan ei saa väärää käsitystä, arvostan kovasti hienovaraista etenemistä, sellaista urstia – siis unresolved sexual tension -tyyppistä kiertelyä ja kaartelua, jossa suurin jännite on ennen kuin pari niin sanotusti saa toisensa.

 

Naisena olemisen taidon erotiikkatuomio: Rempseää arkierotiikkaa, välillä vähän rumaakin, mutta kyllä sitä kirjasta löytyy. Erotiikkapisteet: 5/10 

Kulttuuri Kirjat Höpsöä Syvällistä