Fifty shades of Henry
Miksi sulla on kirja Henry Saaresta hyllyssäsi? Ääk tässähän on kuviakin!
Ystäväni älähti näin viime viikonloppuna, kun vietimme etkoja luonani. Totta kai juoden mansikkamargaritoja ja kuunnellen A-hata ja Modern Talkingia, joten Henry Saari mennee samaan Megavisa-kategoriaan (jos lukija ei tiedä mikä on Megavisa, ei se mitään, nelikymppisiisi on todennäköisesti vielä pitkä aika toisin kuin tämän kirjoittajalla). Toden totta hyllyssäni on Henry Saaresta kertova kirja. Mutta älkää tuomitko: kirja on itsensä Kauko Röyhkän kirjoittama. Henry ja minä (Like 2004) kertoo enemmän Röyhkästä kuin pornouralla kunnostautuneen Henry Saaren elämästä. Kirjan kuvatkin ovat mustavalkoisia suttuja, eivät todellakaan mitään kovin eroottisia. Itse asiassa kirjan kuumottavin kohtaus kertoo Kauko Röyhkän, ei Henryn, reissusta eräisiin juhliin:
Paikalla on kolmisensataa eri ikäistä ihmistä. Ensi näkemältä meininki on kuin Tähtien sodan kapakkakohtauksesta. Sitten friikkien katselemiseen tottuu. Muutamat naiset ovat kauniita ja seksikkäitä. Menemme yläparvelle, jonne on tuotu muhkeita patjoja. Näemme pariskunnan, joka alkaa naida kaikkien nähden.
Niin röyhkämäistä, että hän astelee näihin seksibileisiin housuissaan jättimäinen tekopenis, mutta: Jos menen tämä housuissani tiskille nojailemaan, niin luulisi sen tekevän vaikutuksen naisiin ja homoihin. Tai sitten minua pidetään idioottina, mikä epäilemättä olenkin, koska teollisuushallin kylmän lattian takia jätän turhan tavallisennäköiset kengät jalkaani. (Tässä kohden ulvoin naurusta.)
Kauko Röyhkä kuvailee moneen otteeseen Henryn olevan todella komea mies. Kirjan tekemisestä on 10 vuotta ja jo silloin Henry oli laskeva tähti. Kuka tietää, missä Henry Saari (Megavisa-Marikan ex-poikaystävä!) on nyt. Pikaisella googlauksella löysin uutisen hänen elämäntaparemontistaan. Mutta onko noissa kuvissa muka Henry? Hän on nyt viisikymppinen.
Erotiikkatuomio: Eroottiselta laadultaan latteaa. Seksiä kuvaillaan kuin biologian kirjassa, jos ollenkaan.
Erotiikkapisteet: 2/10. Tai ehkä 10/10. Kirjaa, kuten Kauko Röyhkän kirjoja usein, on mahdoton arvottaa. Kannattaa kuitenkin lukea.
