Pikkupomon pikkutuhmat jutut

Ollaanpa sitä kireinä, joka puolelta.

Ennen siirtymistäni kirjastoalalle työskentelin kotvan verran johdon assistenttina. Entisaikaan sitä olisi kutsuttu sihteerikön hommaksi. Työpaikka oli sillä viisiin patriarkaalinen, että enin osa johdosta ja keskijohdosta oli miehiä. Naispuoliset työntekijät olivat pääasiassa avustavissa tehtävissä. (Eivät toki kaikki.) Työpaikan toimintakulttuuri oli silti ihan hyvä ja työympäristö viihtyisä kaikin puolin. Tai niin ainakin silloin tuumin, luultavasti siksi, että ajattelin koko ajan olevani väliaikaispestissä ja siirtymässä pian muualle.

Eräs pikkupomoista oli kuitenkin porukan mätä omena. Hän tytötteli, kutsui naispuolisia työntekijöitä näiden asemasta riippumatta kahvinkeittäjiksi ja firman juhlissa jopa kähmi. Hän kommentoi naistyöntekijöiden ulkonäköä aina, hyvässä ja pahassa. ”Onko Kirsti ottanut permanentin vai oliko villi ilta isännän kanssa?” Ei kovin puoleensavetävä tyyppi siis.

Kerran hän puuttui pukeutumiseeni, kun olin hoitamassa erään tapahtuman pressitilaisuutta. Hän tiedusteli, olinko ajatellut peittää olkapääni, kun tilaisuus alkaisi. En ollut ajatellut. Oli keskikesä kuumimmillaan. Olin pukeutunut suoriin housuihin ja olkapäät paljaaksi jättävään paitaan, jossa oli vieläpä pieni pystykaulus. Asuni oli siis melkoisen peittävä. Eikä tilaisuus ollut uskonnolllinen, ei sinne päinkään. Kadotin hänen kysymyksensä myötä viimeisimmänkin häveliäisyyden rippeeni ja kysyin, aikoiko hän peittää napansa ennen tilaisuuden alkua. Miehen pullea vatsa nimittäin kiristi kauluspaitaa niin, että meillä muilla oli aina esteetön näköala hänen vatsakarvoitukseensa ja sen lomasta vilkkuvaan nahkaan.

”Ollaanpa sitä kireinä, joka puolelta” mies vastasi ja mittaili vartaloani katseellaan tahallisen julkeasti. Hän kuitenkin punehtui tavalla, mitä tämä härskihartikainen ei yleensä tehnyt koskaan. Ei mahtanutkaan tuntua kivalta se oman ulkomuodon arvostelu?

No. Koska tämä ON myös kirjablogi, muistutetaan mieleen vanhat kunnon Pasa ja Atpo. Vieläkö muistatte ne Eniten vituttaa kaikki -veijarit? Sattumoisin löysin kirjaston hyllystä heidän vuonna 2012 julkaistun kirjansa Eniten vituttaa parisuhde (Gummerus). Kirja sisältää ilahduttavan paljon seksiin liittyvää ajatelmaa, myös positiivista. Vai mitä sanotte Pasan ja Atpon ajatuksista koskien teemaa Sen ainoan oikean kanssa rakastelu:

Mihin perustuu väite, että seksi on ihanaa vain sen oman rakkaan kanssa? Voi olla ihanaa, voi olla että ei ole ja voi olla myös muiden kanssa. Ei kai kyseessä mikään luonnonlaki ole! ”Keskustelu sen tyypin kanssa on niin antoisaa, ettei mulla ole tarpeen jutella kenenkään muun kanssa.” ”Hampurilaiset on niin hyvää ruokaa, ettei muuta ole tarvinnut syödäkään.” Ootte te kyllä tyhmiä ihmisiä.

Erotiikkatuomio: Mietteitä seksistä ja sen puutteesta niin alleviivaten mutkat suoriksi -ajattelutapaa, että olen varma että Pasa ja Atpo ovat kyllä naisia.
Erotiikkapisteet: 1/10 mutta vain siksi, että kyse on tietokirjasta, joka ei kauheasti yritä panostaa tekstin kaunokirjalliseen ilmaisuun. Kai?