Luin (ilta)lehdestä että Ameriikan Valkoiseen taloon muuttaa taas koiria. Lemmikit merkkihenkilöillä tuo minulle tunteen, että hekin ovat vain ihmisiä. Tästä intoutuneena ajattelin esitellä meidän lemmikkejä.

Meillä tietysti on Keski-Suomalaisia koiria. Kirjaimellisesti. Penni on kääpiömäyräkoira ja on syntynyt Keuruulla. Hänellä on täysiä elinvuosia yksi. Salli on kolme vuotias sekarotuinen ja on syntynyt Viitasaaren Keitelepohjassa.

Toimittavat meillä perheenjäsenien virkaa. Pitävät keittiönpyödän alusen puhtaana (toisinaan myös päällisen) ja toimivat ovikellona.

Salli on n. 50kg painava rötjäke ja Penni painaa ehkä 3-4kg. Kokoerostaan huolimatta nämä kaksi tulevat keskenään hyvin toimeen. Salli kuvittelee olevansa ainakin Chihuahuan kokoinen syliin yrittäessään ja Penni taasen kuvittelee olevansa ainakin Sallin kokoinen egonsa kanssa.

Inhoavat talvea. Rakastavat puuhellan ja takan lämpöä. Tykkäävät vahtia. Motto: Jos taapero syö, me syödään myös. Arvostavat nukkumista.

Sallia on sanottu kauniiksi värityksensä ja sinisen silmänsä vuoksi. Minulla ei ole ikinä ollut näin kovapäistä koiraa ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kaikki vaikeudet johtuu juurikin tuosta kauniista sinisestä silmästä. Sen täytyy olla se paha silmä, josta ennen maailmassa puhuttiin. Salli on puoliksi rotweiler ja toinen puolikas on howavarttia, collieta ja saksanpaimenkoiraa. Miellyttäsen halu Sallilla on prosentin luokkaa. Pärjätään, mutta mitään tanssikoiraa tästä ei tehdä.

Penni on hyvin tyypillinen mäyräkoira. Arvostaa luxusta ja hemmottelua. Saaduista eduista ei luovuta ilman yhteyttä ammattiliittoon ja rotujärjestöön. T o d e l l i n e n   Draama Queen.

Heittäytyy selälleen jalattomaksi ja katsoo anoen, jotta ei tässä kunnossa sateeseen lähdetä. – Ei kuule Penni, se mäyräkoirahalvaus ei tarkoita aivan tuota.

En voisi kuvitella elämää ilman näitä karvajalkoja. Ne tuovat vastuuta, mutta paljon he tuovat myös iloa niin lapsille kuin aikuisillekin.Mieli tekisi saada vielä kolmas kuono taloon. Hän olisi aivan erilainen, jokin kuuliainen ja mielyttämisen haluinen paimenkoira vaikka.

Minulla on joskus ollut Australianpaimenkoira. Oli kiva koira, mutta ei välttämättä paras valinta lapsiperheeseen. Omille lapsille oli kultainen, mutta auta armias jos taloon tuli vieraita lapsia. Meininki oli: laumat erilleen välittömästi. Eihän lapset sellaista ymmärrä mitä Australialaisen geeniperimään on ohjelmoitu.

Koira on koira vaikka se olisi Amerikan presidentin ja asuisi Valkoisessa talossa. Ja minusta on kivaa, että merkkihenkilötkin pitävät lemmikkejä. Kokevat varmastikin ihan samoja juttuja niiden kanssa kuin me muutkin.

Kirpakkaa tiistaita.