Arki rullaa. Eiliset vohvelit ja tämän päivän auringonnousu.

Uusi viikko on vanhan viikon loppu.

– Uusi Keski-Suomalainen sanonta.

Isien/Isän/Isäinpäivä oli eilen, sen varmasti huomasi kaikki. Meillä sitä vietettiin suht vaatimattomasti. Käytiin kotona aamusaunassa, tehtiin ruokaa kotona, tehtiin vohveleita kotona, illalla käveltiin omassa kotikorttelissa taaperon kanssa ja katsottiin illan päätteeksi kotona Netflixistä leffa. Hyvä päivä. Kotona. Meidän isi tykkää kotoisasta meiningistä. Lahjoja ei jaettu. Taapero oli askarrellut varhaiskasvatuksessa tyynyliinan, se oli ainut materialahja.

Kuvan vohvelit on tehty googlen antamalla reseptillä (yhteishyvä), mutta tuplaamalla määrät. Meillä mikään 9 vohvelia (perusohje) ei tee kuin pettyneitä ilmeitä. Tästä kasasta jokainen perheenjäsen sai syödä useamman vohvelin. Mustikka-valkosuklaa jäätelö oli ihan tosi hyvää vohveleiden päällä.

Isänpäivän vohvelit.

Tämä maanantai on alkanut aurinkoisesti ja rennosti. Laitoin puuhellaan tulet, join kahvia rauhassa ja ihailin ikkunan suomaa maisemaa jonkinlaisessa flow-tilassa. On ihanaa katsella auringon nousua oman keittiönpöydän ääressä. Taapero katseli Ryhmä-Hauta telkusta ilmeisen transsissa hänkin.

Oikein hyvää ja aurinkoista alkanutta viikkoa jokaiseen kotiin ja kortteliin.

Koti Oma elämä Tapahtumat ja juhlat Ajattelin tänään

Kahvikuppi-kuvat

Tohon, vähän käännettävä. Pikkasen taaksepäin, eikun sittenkin eteenpäin. Kokeilen vielä toisesta kulmasta. Ei, valo ei ole hyvin. No nyt, tosta. Räps.

Ja sitten kuvankäsittely ja kuvat julki someen. Siinä meni puoli tuntia vilauksessa ja kahvikin ehti jäähtyä. Kahvihetkien ja -kuppien/mukien kuvaaminen. Niin järjetöntä tapa kuluttaa aikaansa ja silti niin mukavaa.

Helpoin tapa toivotella somessa hyvät huomenet visuaalisin keinoin on kuvata kahvikuppi. Se on niin normaali osa suomalaisten aamuja, että moni pystyy samaistumaan siihen. Toisaaltaan se on niin normaali osa elämää, että ei niitä kuvia välttämättä haluta katsella. Tarjonta ihan varmasti ylittää kysynnän. Voisiko olla jotain muuta kuvaamisen aihetta aamun toivotuksiin? Tätä pohdin tänä aamuna taas yhtä aamukahvi kuvaa räpsiessä.

Aloitin tänä aamuna kahvikuppienkuvaus-vieroitukseni tarkentamalla keittimeen, enkä kuppiin. Aika laiha aloitus.

Kuppeja on tullut kuvattua arjessa, juhlassa, töissä, matkoilla, retkillä, aamulla, illalla, yöllä, maanantaista sunnuntaihin ja 365 päivänä vuodessa. On maisemassa, on asetelmassa, on kutimien kanssa, on takkatulien kanssa, on kukkien kanssa ja on vain kuppi.

Ja sitten ne kaikki vanhat kahvikuvat. Kaikki on tallessa. Vaalin niitä kuin kansallisaarteita, vaikka voin ottaa milloin vain uuden kahvikuppikuvan. Ja niinhän se menee. Harvemmin käytän kahvikuppikuvaa somessa kahdesti, koska otan aina uuden ja ”paremman”. Reaalimman, koska eihän se olisi aitoa jos laittaisin aamulla stoorin kuvan kahvikupista, jonka kuvasin viikko sitten. Pöh. Uusi aamu, uusi kuppi. Enkä koskaan selaa vanhoja mukikuvia ja mieti, että oi tää kupillinen maistui hyvältä. Ei se mene näin. En näe mitään järkeä täyttää digitaivasta kahvikuppikuvillani.

Alla oleva kuvakollaasi on vain jäävuorenhuippu. Pystyisin tekemään helposti 100:n kuvan kollaasin jo pelkästään sikarumista pahvisista take-away mukeista. Siis ihan sairasta.

Ajankäyttöä valokuvaukseen en halua vähentää, koska pidän siitä. Mutta jos kuvaisi välillä jotain aivan muuta, en vain yhtään tiedä mitä se sitten on.

Pystytkö samaistumaan?

Puheenaiheet Oma elämä Ajattelin tänään