DIY meiningillä huonekasveja

Aurinkoista talviajan ensimmäistä päivää. Minut talviaika yllätti täydellisesti. Luulin olevani aamukahvin keitossa klo 5.30, mutta kello olikin vasta 4.30. Ei sitä enää viitsinyt takaisin sänkyynkään mennä. Jatkoin eilen aloittamaani huonekasvi projektia.

Tykkään tarinoista ja historiasta ja molemmat on tietenkin kukillakin. Rahapuun olen ostanut pari vuotta sitten Plantagenilta Jyväskylästä. Se oli silloin ihan pieni vauva, pienen pienessä miniruukussa.

Pari kesää olen rahapuuta ulkoiluttanut muutaman viikon ulkokuistilla ja se on tykännyt siitä. Rahapuuvauvasta kasvoi vuodessa – kahdessa nuori aikuinen ja olen vaihtanut moneen kertaan sille ruukun isompaan. Nyt se on niin iso, että pystyin tänä aamuna ottamaan sen varteensa tekemän haaran omaan purkkiinsa juurtumaan. Ja niin minulla on taas rahapuuvauva talossa.

Pieni rahapuuvauva näyttää hassulta suhteettoman isossa ruukussa. Rahapuut ei tykkää multienvaihdosta ja laitoin tällä kertaa kaukaa viisaana istukkaan valmiiksi suureen ruukkuun. Ei pitäisi tilan loppua pariin vuoteen. Rahapuun voi tökätä suoraan multaan tekemään juuriaan.

Sain alkusyksystä kolme eri köynnöskasvin pistokasta vesilasiin juurtumaan tuttavalta Viitasaarelta. Kuljetin ne kostutetussa serlakääressä 60km kotiin ja laitoin muumimukeihin juurtumaan.

Sitten iski laiskuus. Lisäsin tunnollisesti mukeihin vettä ja odotin parempaa hetkeä niiden istutukseen. Hetki ja tarmonpuuska tuli yllätten ja ennalta arvaamatta eilen. Istutin köynnökset ja muratin multiin. En ole ennen juurruttanut yhtään mitään ja ”tehnyt” huonekasveja itse. Nyt kun olen tehnyt, huomaan että tykkään näistä vihreistä aarteista paljon.

Seuraan omien kullannuppujeni kasvua ja vointia ihan toisella tavoin kuin markettikukkia, jotka olen saanut pysymään elossa nippa nappa muutaman viikon. Poikkeuksena Plantagenin rahapuu ja kaktus.

Alkutalvi ei varmastikaan ole paras aika vaihtaa multia ja ruukkuja huonekasveille. Mutta aika oli paras minulle.

Koti Oma elämä DIY Suosittelen

Paluu menneisyydestä?

Vastasiko puhelimeen isäntä vai emäntä? Lapset? Vai palvelusväki? Millaista oli niiden henkilöiden arki, jotka puhuivat tässä puhelimessa? Kuuluiko luuristasi hyviä vai huonoja uutisia? Mitä sinulle kerrottiin? Tarvittiinko kätilöä vai hauturia? Ilmoittivatko kaukaiset vieraat tulostaan vai saatettiinko tietoa naapurille? Juoruttiinko muuten vain? Puhuttiinko Suomea vai Ruotsia? Missä olet ollut kaikki nämä vuodet?

Olisitko voinut kuvitella, että sinusta otetaan n. 120 vuotta syntymäsi jälkeen kuva amerikkalais valmisteisella puhelimella, josta kuva ladataan langattomasti FB:kiin.

Ai mihin? Feis-book-kiin. Minä tein niin. Se on sosiaalinen media, jossa voin olla sosiaalinen, olematta oikeasti sosiaalinen. Mitä järkeä? En minä tiedä, niin vain nykyään tehdään. Kirjoitin saatetekstiksi kuvan kylkeen ”ostin puhelimen”. Kymmenen tykkäystä, kaksikymmentä tykkäystä, kolmekymmentä tykkäystä. Jossain vaiheessa sinut hylättiin ties minne, mutta nyt olet täällä ja sinusta tykätään. Tykkäykset tarkoittaa nykyään, että jostain asiasta tai asian ilmaisusta tykätään.

Tähän tuskin tuli 1900-luvun alussa viestiä, ”voiks lattaa femman mun tilille?” ”Broidi kiusaa”. ”Tuotko kaupasta jotain tullessas?” ”Koira on kussut matolle.” Ei tullut sähköposteja. Some ei ollut sen paremmin ilona kuin ahdistuksenakaan. Kuvia ei voinut ottaa. Videoita ei voinut ottaa. Puhelinta ei kannettu mukana. Ei tiedetty että se on soinut, jos ei ollut ollut paikalla sitä kuulemassa. Ei viestejä vastaajassa. Olen vähän kade tästä aikakaudesta.

Löysin tämän Ericsson merkkisen puhelimen tällä viikolla tori.fistä ja käsi sydämellä voin kertoa, ettei mikään hankkimani puhelin ikinä ole herättänyt minussa niin paljon tunteita ja kysymyksiä kuin tämä. Kaiken lisäksi tämä tuli myyntiin naapurikadulla tässä Äänekoskella.

Olen ”pörssiytynyt” https://www.blogit.fi/heidi-maria–elämää-keski-suomessa/seuraa

 

Koti Sisustus Kirppislöydöt Ostokset