Aloite, miten tehdä sellainen?

Okei. Olen ihastunut. Ja sillä säälittävimmällä mahdollisella teinityylillä. Ja en pidä tästä.

Mitä siis on tapahtunu? Mikäli et ole lukenut viime viikon blogipostaustani (Perhosia vatsassa?), niin kerrottakoon minun saaneen melkein kutsun treffeille. Mies lupasi viestittää, milloin voitaisi nähdä. Homma eteni niin, että odottelin koko alkuviikon, missä vaiheessa minua pyydetään jonnekin. Tuli keskiviikko, juttelimme messengerissä. Hän oli baarissa, minä olin kotona. Kumpikaan ei ehdottanut mitään, mutta juteltiin kaikenlaista. Totesin itsekseni hiukan pettyneenä, ettemme huomiseksi taida mennä fikamaan. 

Tuli torstai. Aamupäivä kului, vaihtui iltapäiväksi ja lopulta illaksi. Juuri kun mielessäni totesin että no joo, oliskin ollut liian hyvää ollakseen totta: bling! Uusi viesti. Mies laittoi viestin. ”How is it going?” Hän oli jälleen baarissa. Aha. Aloimme jutella perjantaista. Selvisi, että molemmat olemme vapaana. Okei. Odotin. Ääni pääni sisällä huusi toistona lausetta PYYDÄ MUT ULOS! Kun mies sitten totesi, että hän vain hengailee perjantaina, päätin sukupuolten välisen tasa-arvon nimissä ottaa ohjat omiin käsiini: Jos sä jaksat ja haluat, niin voitaishan me hengata yhdessäkin? Tuijotin hetken viestiä. Nyt lähtee. Klik! Mies näki viestin saman tien ja vastasikin, että joo, se olis kiva! Monelta ja missä? Hän päätti ajan, klo 13, ja minä paikan, hänen asunto-alueensa. Päätin antaa hänelle kotikenttäedun. 🙂

Tuli perjantai ja tunnelma pääni sisällä oli rennon odottava. Olin muutaman minuutin etuajassa, hän muutaman myöhässä. Viestittelimme hetken ennen kuin vihdoin ja viimein näimme livenä. Tiedätkö sen tunteen, kun näet huonosti ilmaistuna ”ihastuksen kohteesi”? Semmonen sykäys, joka on yhtäaikaa huono ja ihana? Sellaisen tunne käväisi minussa sinä hetkenä, kun tunnistin hänet ihmismassan keskeltä. 

Halasimme. Aloimme jutella. Rentoa, ei yhtään vaikeuksia. Aivan kuin tässä ei olisi mitään uutta, vaikka kysymyksiä riitti. Kävelimme hetken ulkona upeassa säässä, mutta sitten menimme hänen luokseen. Mies on myös opiskelija ja asuukin pienessä opiskelija-asunnossa. Istuimme hänen sängylle vierekkäin, pohjoismaalaista omaa tilaa kunnioittaen. Mutta juttu jatkui edelleen. Ja pitkään. Opin hänestä ihmisenä aika paljon, mielestäni. Ja kun hän valitti niskojensa olevan jumissa, päätin jälleen tehdä liikkeen eteenpäin: Mä voin toki kokeilla hieroa, jos se auttais? Totta kai hän antoi luvan ja niinpä otin hänen niskansa ja vielä selkänsä käsittelyyn. Herrasmiehenä hän kysyi, että voiko hän tehdä saman mulle. Tiesin että olin aika pahasti jumissa, mutta ajattelin että tällä kertaa olisi parempi antaa asian olla. Maybe next time. 

Päivä muuttui illaksi ja juttu jatkui. Mies oli käynyt aiemmin ostamassa viskiä ja kysyi haluaisinko. Sanoin ottavani, jos hänkin. Hän mittasi kaksi mitallista laseihin ja kippistimme. Istuimme huomattavasti lähempänä toisiamme kuin aiemmin, sillä jalkamme koskettivat toisiamme. Ei mennyt kovinkaan kauaa kuin mies otti ensin minut ikään kuin kainaloonsa ja hivutti sormensa ”sivukyljelleni”. Itse pidin lasistani kiinni kaksi käsin , sillä en oikein muuallekaan osannut niitä laittaa. Istuimme lähekkäin. Tuntui hyvältä. Turvalliselta. Hän sanoi, että minun pitää nauttia tästä vaihdosta. I promise, totesin. You do?, mies kysyi ja silitti poskeani. Hän oli juonut lasinsa tyhjäksi. Yes, hymyilin. Sen jälkeen menin itse pilaamaan hetken, kun sanoin että olevani iloinen hänen yhteydenotosta. Se nimittäin johti siihen, että hän alkoi ihmettellä, että mikseiköhän hän pysty lähettää tekstiviestejä minulle ja näytti puhelinta. Latautunut hetki loppui siihen, jonka jälkeen minun pitikin lähteä. Hänelle oli tulossa kavereita kylään.

Kuulostiko ihanalta? Sitä se oli. Nyt mietin, että olinko liian pidättyvä. Tapahtuiko jotain mullistavaa? Noh, me olemme viestielleet joka päivä jotain. En oikein tiedä, että pitäisikö minun pyytää häntä ulos nyt ystävänpäivänä. Täällä Ruotsissa se on nimittäin rakastavaisten päivä, joten riskit ovat aika suuret. However, pidän tästä miehestä tooooodella paljon. Liiankin. Olen jatkuvassa odotustilassa. Odotan, milloin mies laittaa viestiä. Odotan, että hän tekisi aloitteen. Odotan, että hän sanoisi yes, I like you. Odotanko turhaan?