Aina saman taivaan alla

Kuvitellaan, että olisin kaikkitietävä oraakkeli ja sanoisin sinulle: ”Et tule koskaan onnellisemmaksi kuin mitä voit olla jo tänään.”

Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herättäisi?

Epäuskoa, kiukkua, pettymystä, turhautumista, epätoivoa?

Ehkä, mahdollisesti.

Mutta mitäpä jos ajattelisit asiaa hieman pidemmälle.

Mitä jos sinusta ei todella koskaan tulisi onnellisempaa kuin mitä olet nyt, niin kuinka se vaikuttaisi siihen, mitä tekisit ja olisit juuri nyt, tai mitä haluaisit tehdä ja olla?

Jos tietäisit, että sinusta ei tule onnellisempaa, vaikka sinulla olisi se unelmatyö, hakisitko sitä silti? Opiskelisitko silti sitä, mitä nyt opiskelet? Mitä jos tietäisit, että et olisi nykyistä onnellisempi, vaikka laihtuisit tai lihoisit?

Miten se tapa, jolla suhtaudut tekemiisi tai haluamiisi asioihin muuttuisi, jos oraakkelina kertoisin, että se määrä onnea, mitä voit tänään kokea, ei tule kasvamaan, vaikka ulkoiset olosuhteet muuttuisivat toivomasi kaltaisiksi?

img_0506.jpg

img_0510.jpg

img_0340.jpg

Voit ehkä kokea hetkellisen hypähdyksen mielialassasi saadessasi sen havittelemasi opiskelupaikan, tyttö- tai poikakaverin tai Marc Jacobsin laukun. Mutta ennemmin tai myöhemmin tunnemaailmasi palailee samoihin maisemiin, kuin missä olet nykyisin. Samoin tapahtuu, kun elämä heittää harteillesi haasteita tai kun koet menetyksiä. Vaellat aikasi mentaalisten mustien pilvien varjossa, kunnes hiljalleen palaudut niin kutsuttuun perustilaasi, huomaat eläväsi edelleen sen saman taivaan alla kuin ”lähtiessäsi”.

Se onnen tunne, jonka voit jo nyt, juuri tässä nykyisessä elämässäsi kokea hyvinä hetkinä, kuten nauraessasi vapautuneessa tilassa ystäviesi kanssa, katsellessasi nukkuvaa lastasi, harrastamassa lempiharrastustasi, suudellessasi rakastettuasi tai hiljentyessäsi luontomaiseman äärellä, ei tule kasvamaan.

Sillä kuten säätilat, tulevat ja menevät ihmisen ajatukset ja niistä polveilevat tunnetilat. Harmoniat ja huippufiilikset, myrskyt, melankoliat ja seesteiset poutapäivät, kuin jonkin suuren oikun seurauksena pyyhkäisevät ne päidemme yli, ilman että kukaan osaa tarkalleen ennustaa mitä tuleman pitää. Ja näin tapahtuu, asuit sitten missä ikinä, omistaisit sitten mitä ikinä tai olit sitten mitä tai kuka ikinä.

Tämän yllä mainitun valossa, voin myös asetella kysymykseni toisin, tarkoittaen silti samaa: Jos sinulla olisi jo nyt se tunne, jota havittelet niillä asioilla, joita havittelet, havittelisitko niitä silti? Jos olisit jo nyt onnellinen, mitä tekisit?

Näetkö mitä ajan takaa?

Ehkä, mahdollisesti.

En ole kaikkitietävä, enkä oraakkeli, mutta kerron sinulle nyt jotain, jonka uskon todeksi:

Sinusta ei koskaan tule onnellisempaa kuin mitä voit olla jo nyt. Lopeta vain pinnistely ja anna itsellesi lupa.

♥ Virpi

pst, katso kuinka oivaltavasti Katri asiasta kirjoitti. 

Kommentit (8)
  1. Tuli ihan itku silmään viimeisen kappaleen lukiessa. On ollut vähän vaikeaa ja ”anna itsellesi lupa” -ajatus helpottaa.

  2. No niinpä. Mainio postaus.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *