Haarukoi hitaasti

Seuraava postaus menee suorilta kategoriaan Ne opettaa, jotka ei ite ossaa. Kyse on nimittäin itselleni äärimmäisen haastavasta lajista, hitaasta syömisestä.

 

Kuulun siihen ihmisryhmään, joka jo pyyhkii suupieliään, tyhjennetty lautanen nenänsä alla, kun muu pöytäseurue on vasta makumatkansa puolivälissä. Armas avopuolisoni on useampaan otteeseen vihjannut minun mahdollisesti ottaneen oppia syömätahdissani lapsuudenkotini koiralta, exäni totesi usein syömistäni seuratessaan: ”suursyömäreitä sudet on” ja äitini on lapsuudestani asti koittanut muistutella minua siitä, kuinka ruuan pureskelu kuuluu myös kohtuullisen olennaisena osana syömiseen.

 

Noh, harras tarkoitukseni on päästä vihdoin eroon tästä eläimellisestä tavastani. Tavoitteen tukemiseksi listaan nyt ylös syyt miksi ruoka todella kannattaa nauttia, ei hotkia.

Hitaan syömisen edut:
-Kun ruuan nautiskelee hitaasti ja huolella, tulee ruoasta esiin aivan uusi aistielämysten kirjo. Hidas ruokailija maistaa selvemmin eri maut, tuntee eri koostumukset, huomaa värit ja haistaa tuoksut. Ruokailusta tulee yksinkertaisesti nautinnollisempaa.
-Nautiskelija tulee syöneeksi vain sen verran kuin todella tarvitsee. Hotkija sen sijaan ylensyö, sillä aivoilla menee noin vartti hiffata että vatsa on täysi ja lisää polttoainetta ei enää tarvita.
-Rauhallinen ruokailurytmi alentaa stressitasoa ja ehkäisee vatsaongelmia, päinvastoin kuin hotkiminen. 
-Hidas ja keskittynyt ruokailu käy meditatiivisesta hetkestä. Kun lautasensa äärellä on keskittyneesti läsnä puolesta tunnista tuntiin, katkaisee se mukavasti hektisen päivärytmin ja antaa mielelle ja kropalle rauhoittavan breikin.

 

Tee näin:
-Ennakoi. Ota kiinni jo pienestä nälän tuntemuksesta ja syö ennen kuin olet todella nälkäinen. Yksi hyvä tapa on syödä aina tiettyihin aikoihin, jolloin tietää ettei nälkä ole kasvanut vielä liian suureksi.

-Laske haarukka alas jokaisen suupalan jälkeen. Tämä hitaan ruokailun klassikkoneuvo on ainakin itselleni todella haastava toteuttaa, mutta se on kuitenkin tehokas keino hidastaa tahtia.

-Pureskele ruokasi kunnolla. Joidenkin teorioiden mukaan yhtä suupalaa tulisi pureskella noin 30 kertaa ennen nielaisua. Ruuan sulaminen alkaa jo suussa syljen vaikutuksesta. Tästä syystä huolellinen pureskelu todella on tarpeen. Sylki on tärkein, ja ehkä jopa ainoa ruokajuoma jota tarvitset.

-Keskity ruokailuhetkessä vain itseesi ja ruokaan jota syöt. Ole tietoinen jokaisesta suupalasta ja siitä miltä se tuntuu suussasi ja vatsassasi. Mieti mistä ruokasi on peräisin, mikä on sen elämäntarina. Ole kiitollinen ruuastasi.

 

Tämän postauksen myötä haastan nyt itseni ja Sinut keskittymään hitaaseen syömiseen jokaisella alkaneen viikon ateriointikerralla. Samalla toivomme että viikon kestävä hitaanruokailunprojekti jättäisi tämän sivistyneen ja hyvinvointia vaalivan syömisrytmin tavaksi.

♥ Virpi

(pst, kuvan annos on yksi viime kevään suosikkiruokiani, papaijacarpaccio, joka on jälleen tehnyt paluun lempilounaakseni. Mahtavaa kevätruokaa!)

Kommentit (7)
  1. Kiitos kommenteista. 🙂 Kaisu, juu, olen huomannut ihan näin yhdenkin lapsen kanssa, että omat syömiset tuppaavat menemään usein entistä enemmän lappamiseksi, kun koittaa äkkiä vetäistä lautasellisen kitaan ennen kun vauva herää tms. Välillä silti onneksi ehtii myös hituroida. 🙂 . ex ana, hui, eipä tullut itsellä mieleenkään. Tarkoitus oli tosiaan kannustaa päinvastaiseen, terveellisyyteen ja oman kropan kuunteluun. . Eeva, hyvin totta tuokin! Itselläni oli ennen, vuosia sitten, outo tapa UNOHTAA syödä, jostain syystä en tuntenut nälkää juuri koskaan, vaikka ruuan tarve olisikin ollut. Silloin tarkemmin ajoitetut syömiset olisi toimineet hyvin. Nykyään, tahdin ollessa hitaampi ja itsetuntemuksen vankempi, tuo mainitsemasi oman kropan ja nälän kuuntelu toimii itselläni parhaiten.

  2. Tärkeä aihe ja hukassa niin, niiiiin monella suomalaisella (myös minulla!). Tosin omaan korvaani särähti ajatus ”tiettyinä aikoina syömisestä” – minusta kun meidän pitäisi juuri päästä eroon siitä ajatuksesta, että ”aamupala syödään klo 8 ja lounas klo 12.30” jotta oppisimme kuuntelemaan kehoamme ja tunnistamaan sen, milloin meillä ihan oikeasti on nälkä. Itse kun olen viime aikoina tullut siihen tulokseen, että lähes kaikki syömiseen liittyvät ongelmat (oli kyse sitten painosta, vatsavaivoista tai henkisistä ongelmista) ratkeaisivat sillä, että söisimme vain, kun on ihan oikeasti nälkä. Se riippuu paitsi ihmisestä, myös ihan täysin päivästä. Tsemppiä kaikille hotkijoille!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *