Kauneus oli nyt totuus

”Vanhenemisesta oli yksinkertaisesti se etu, että intohimot säilyvät yhtä voimakkaina kuin ennenkin, mutta ihminen on saavuttanut – vihdoinkin! – kyvyn joka antaa olemassaololle sen hienoimman mausteen, kyvyn tarttua elämykseen, pidellä sitä hyppysissään, käännellä sitä hitaasti ympäri valossa.”

”Oli ihana ilo katsella lehden värinää tuulessa. Ja pääskysiä, jotka singahtelivat taivaalle kierrellen ylös alas, ympäri, ympäri, putosivat ja ponnahtivat ylös, ihanasti hallituin liikkein kuin kuminauhan kiskaisemina. Ja kärpäset pyrähtelivät edestakaisin, ja aurinko kultasi vuoronperään jokaisen lehden, heitti sokaisevan kultasateen niiden ylle vallattomana ja riemuissaan; ja silloin tällöin jokin ääni (saattoi olla auton torvi) helähti hurmaavasti ruohon korsia vasten – kaikki tämä, mikä oli tyyntä ja järkevää ja tavanomaista, oli nyt totuutta; kauneus oli nyt totuus.

Kauneutta oli kaikkialla.”

♥ Virpi

(tekstiotteet virginia woolfin kirjasta mrs. dalloway)