Kun on tullut aika

Haluaisin, että tekisit kanssani nyt ihan alkuun pienen harjoituksen. Se nimittäin auttaa sinua ymmärtämään paremmin jotain, mitä tulen pian kertomaan.

Tee näin:

Nosta hartiat ylös korvia kohti. Purista kätesi nyrkkiin. Pidätä hengitystäsi. Laske rauhallisesti, hengitystäsi edelleen pidätellen:

1

2

3

4

5

6

…. vielä….

7, 8, 9, 10… jatka laskemista….

11, 12, 13, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 26, 27, 28, 29, 30…

Nyt – Vedä happea, päästä puristuksesta ja rentoudu!

Aah ja Huh. Eikö tunnu ihanalta! Ilma kulkee keuhkoissa, aivot ja kroppa täyttyvät uudesta hapesta ja keho ja mieli tuntuvat virkistyneiltä mutta rennoilta.

Nyt sait kokea sen olon, mikä valtasi minut tehtyäni Sen Ison Päätöksen, josta vihjailin viime viikolla. Huojennus, helpotus, ja vapautuminen ovat tällä hetkellä päällimmäisinä tunteinani. Ja sellaisten tunteiden ollessa pinnassa, tietää valinneensa oikein. Lisäksi oloni on kepeä, iloinen ja oikein kunnolla inspiroitunut – pitkästä aikaa! Ja okei, ehkä ihan miniriikkisen haikea, mutta vain välillä, vain häilähtävän ohikiitävän hetken, kunnes taas uusi raikas innostus täyttää sydämen.

Niin. Uutinen on tämä:

Olen päättänyt lopettaa blogini. Kiitos hyvää sulkeutuu syyskuun viimeinen päivä maanantaina 30.9.2013. Ja se, ystäväiseni, on iloinen uutinen!

Koska jos jotain olen blogini koko historian ajan korostanut, on se ollut se, että sisintään tulee kuunnella, vanhaksi käyneisiin raameihin ei kannata jämähtää, on osattava päästää irti ja uusiutua, on oltava rohkea, uskottava elämään ja itseensä ja on oltava rehellinen sekä tehtävä asioita puhtaalla ja palavalla sydämellä ja vaihtaa suuntaa tarvittaessa. Ja juuri näin näette minun nyt tekevän, lopettaessani blogini.

Tämän kolmen vuoden aikana Kiitos hyvää on ollut valtava inspiraation kanava ja lähde itselleni, ja ilmeisesti myös isolle joukolle muitakin ihmisiä. Esimerkiksi kymmenisen tuhatta yksilöityä viikkokävijää ja sadat sähköpostit ja viestit siitä kuinka blogini on muuttanut ihmisten mukaan heidän elämänsä ovat niin huikeita juttuja, että niitä voi olla jopa hieman vaikea itseni käsittää. Käytännössä kun blogaaminen voi olla todella yksinäistä puuhaa, tekstien ja kuvien heittelyä avaruuteen, täysin tuntemattomalle yleisölle. Mutta kiitos jokaiselle teistä avaruuden pienistä suurista hiukkasista, keitä sitten olettekin, että olette olleet mukanani.

Tämä blogi on ollut minulle pehmeä pesäpaikka ja myös henkireikä, esimerkiksi aikoinaan kun kaikki muut osa-alueet omassa työnkuvassani eivät tuntuneet aivan niin mielekkäiltä. Kiitos hyvää oli puhdas rakkauden lapsi ja sen kautta olen saanut välittää vain ja ainoastaan asioita, jotka olen tuntenut sydämessäni tärkeiksi ja jakamisen arvoisiksi. Sellaisiksi, jotka sytyttävät ensinnäkin minut itseni ja joiden jakamisen uskon tuovan jotain hyvää maailmaan.

Kiitos hyvää syntyi aikana, jolloin olin itse totaalisesti hurahtanut ja rakastunut hyvinvointiin ja hyvää tekevään ravintoon. Olin tuolloin lähes pakahtua siitä kaikesta ahmimastani tiedosta. Niin sanottuja hyvinvointiblogeja oli tuolloin Suomessa vain pikkiriikkinen kourallinen, ja koin, että oli aika perustaa lempeyden, kauneuden ja hyvän olon pesäke, tietyllä tapaa vaihtoehtoisen tiedon jakamispaikka, ilman tuputusta ja fanatismia (jota tosin saattoi joskus olla hieman vaikea välttää, silloin kuin oli itse oikeinoikeinoikein innostunut).

Halusin kaataa kaikkea ammentamaani hyvää ämpärilasteittain lukijoitteni syliin. Jakaa tietoa, jonka itse olin joutunut kaivelemaan kivien alta, jaella hyvää tekeviä herkkureseptejä ja kokkailukokeiluitani, levittää sitä intohimoa ja paloa, johon olin itse herännyt, tartuttaa uskallusta oman elämän ja hyvinvoinnin haltuunottoon ja ennen kaikkea kanavoida rakkautta.

Niistä missioista oli Kiitos hyvää tehty. Ja on edelleen. Ja tulee olemaan vielä 27 päivää. Kunnes tämä tarina päättyy. Tosin mihinkään absoluuttisiin loppuihin en tässä maailmankaikkeudessa usko, asiat ja energiat vain muuttavat muotoaan ja jatkavat elämäänsä uudessa olotilassa.

Niin nytkin. Vaikka Kiitos hyvää ei enää blogina inspiroi minua kuten ennen, ja koen tietyllä tapaa kasvaneeni ulos tästä pienestä luomuksestani, niin se jokin blogini syvin olemus, pohjaidea sytyttää minut edelleen, kuten ennen. Tästä syystä vaikka blogi sellaisenaan loppuu, tulee sen henki silti jatkamaan matkaansa omalla tavallaan.

Se, mitä tämä kaikki korkalentoinen höpinä tarkoittaa ja millaiseksi asiat konkretisoituvat selviää myöhemmin. Sen verran voin kuitenkin jo nyt kertoa, että olen koostamassa kirjaa blogin suosituimpien reseptien pohjalta ja eräs uusi huippuinnostava nettiprojekti on myös tekeillä. Kaiken tämän uuden synnyttämiselle tarvitsen nyt tyhjiön, joka vaatii vanhaksi käyneestä ja raskaista painolasteista luopumista, mikä tässä tapauksessa tarkoittaa tämän blogin lopettamista. On tullut aika siirtyä eteenpäin.

Viisaana blogini lukijana ymmärrät varmasti.

Tämän uutisen jaettuani huokaisen jälleen, syvään ja helpottuneena, ties kuinka monetta kertaa päätöksen tekemiseni jälkeen. Halusin kertoa asian hyvissä ajoin ennen blogin lopettamista, lähinnä koska en halua pihdata näin isoja salaisuuksia ja toiseksi, jotta voimme orientoitua paremmin tulevaan. Jatkan postailuja entisen malliin vielä kuun loppuun. Juttuidea-arkisto pullistelee vielä monenlaista ideaa, joista haluan ammentaa tänne ennen lopettamista.

Pysy siis kultaseni kanavalla. Ja ennen kaikkea, mikäli et kuulu vielä Kiitos hyvää -facebook-ryhmään, niin liity nyt, sillä siellä tulen jatkossa, blogin sulkeutumisenkin jälkeen informoimaan uusista tuulista ja projekteista. Vaikka Kiitos hyvää loppuu, toivon että pysyt mukana!

Edessämme on paljon, paljon hienompia asioita kuin mitä jätämme taaksemme.

♥ Virpi