Optimistin lupaus
”Lupaan itselleni…
Olla niin vahva, ettei mikään voi horjuttaa mielenrauhaani.
Puhua terveydestä, onnesta ja vauraudesta kaikille kohtaamilleni ihmisille.
Saada kaikki ystäväni tuntemaan, että heissä on jotain korvaamattoman arvokasta.
Etsiä kaikesta valoisia puolia ja tehdä optimismistani täyttä totta.
Ajatella vain parasta, työskennellä vain parhaan eteen ja odottaa vain parasta.
Olla yhtä innoissani muiden menestyksestä kuin omastani.
Unohtaa menneet virheet ja pyrkiä sinnikkäästi parempaan tulevaisuudessa.
Uhrata niin paljon aikaa itseni kehittämiseen, etten ehdi arvostella muita.
Olla liian avarakatseinen murehtiakseni, liian jalo vihastuakseni, liian vahva pelätäkseni ja liian onnellinen salliakseni huolten yllättää.
Ajatella itsestäni vain hyvää ja julistaa se totena koko maailmalle – ei mahtailevin sanoin vaan suurin teoin.
Elää uskoen, että koko maailma on puolellani niin kauan kuin itse pysyn uskollisena sisälläni piilevälle hyvälle.”
-Christian D. Larson (1874-1954): The optimist´s Creed
♥ Virpi
(kuva:unknown)
Pirkko, 🙂 . *** Ärsyttää, mutta kohta on viikonloppu, nimenomaan, ”ideaaleina, joita kohti pyrkiä”. Mutta mielestäni tuo mistä kirjoitit, itsekkyys, huono itsetunto ym, vaatisi jo aivan toisen listan, toisen jutun. Maailmassa on ihan liikaa marmatusta ja kuraa, joten joskus tasapainon nimissä vaaditaan kyllä ihan umpipositiivisia manifestejakin. Optimistin lupauksen kaltaiset listat eivät kiellä omien heikkouksien tunnustamista ym, kuten varmasti useimmat ymmärtänevätkin. Ärsytysvapaata loppuviikkoa! 😉
Ihmisiähän tässä vaan ollaan eikä mitään pyhimyksiä. Tietty on jees olla positiivinen, tiedostaa mitkä asiat tekee pitkän päälle onnelliseksi (sekä toisin päin), ja tuskin tällaisia ohjeita kannattaakaan ottaa muuna kuin jonain ideaalina, joita kohti voi yrittää elämässään pyrkiä (tosin siinä koskaan täydellisesti onnistumatta). Mutta silti jää jotenkin tekopyhä olo tällaisista. Itsekkyys, huono itsetunto ja merkityksellisyyden tunteen sillontällöinen kadottaminen kuuluvat joissain määrin ihmisyyden perusolemukseen, joten onko sitten järkeä tehdä tällaisia luotaantyöntävän positiivisia listoja, jotka eivät näytä kolikon kääntöpuolta, näin kliseisesti ilmaistuna. Mielestäni oikea mielen vahvuus on sitä, että myöntää olevansa heikko, myöntää että tietyt asiat saavat mielenrauhan horjumaan, mutta tästä ajoittaisesta mielenrauhan kadotuksesta huolimatta jaksaa odottaa ja etsiä niitä hetkiä ja ihmisiä jotka saavat perusankeuden hetkeksi katoamaan.