Eleltyäni lähes kuukauden hunningolla, noin niin kuin perinteisessä hyvinvointimielessä, eli ei juurikaan liikuntaa ja paljon kuolevaisten herkkuja, kuten jätskejä, karkkeja ja vehnähöttöjä sekä kilistelyä hyvällä viinillä useampana iltana viikossa, olen ilokseni ja yllätyksekseni huomannut, että olo on melkoisen mainio. Ei kiristä tai kutita, ei purista tai turvota, eikä kolota tai kiukuta. Kroppa ja mieli soljuvat suveneeristi seikkailuista toisiin, ja kaikki solut tuntuvat kuin jammailevan jonkin leppoisan jazzin tahdissa.

Duupi-duupi-duu…

Ymmärrän, että jos jatkaisin tällaista hulttioelämää pidempään, niin jossain kohtaa alkaisi viirata. Mutta nyt on kesä ja loma ja kaikki on tilapäisesti rempallaan. Ja juuri kohdillaan. 

Kyllä se joku joskus sanoi tosi hyvin, kun sanoi, että onnellisuus on terveyden korkein muoto. 

♥ Virpi