Täydenkuun tasaus
Hetki sitten iltakävelyllä käydessäni huomasin taivaalla kumottavan komean täysikuun. Aina täyden kuun nähdessäni muistan tarinan, jonka eräs espanjalainen poika kertoi minulle asuessani muutama vuosi sitten Madridissa. (kyllä, olen elänyt kliseisen elämänvaiheen, jolloin olen tuijotellut iltaisin kuuta kanssa latinomiehen, joka on puhunut minulle runollisia.)
Muinaisilla maanviljelijöillä oli kuulemma tapana rytmittää viljelynsä, kylvämiset ja niittämiset kuun rytmien mukaan. Koska kylväminen symboloi antamista ja niittäminen ottamista, tuli tavaksi aina uuden kuun aikaan miettiä mistä he olivat edellisen kuukierron aikana joutuneet luopumaan tai mitä olivat antaneet ja täydenkuun aikaan puolestaan pohtia mitä olivat kuun täyttyessä saaneet.
Itse olen oikonut perinnettä hienoisesti ja aina täyden kuun huomatessani pysähdyn miettimään sekä antamisiani että saamisiani. Niin tein nytkin. Seisahduin meren rantaan kuuntelemaan aaltojen loiskahtelua rantahietikkoon ja ynnäsin kuukauden aikana tapahtuneita. Ohitseni juoksi kaksi puhtailta vaatteilta tuoksuvaa lenkkeilijää ja toiseen suuntaan tallusteli vaaleanpunaiseen villabaskeriin sonnustautunut mummo, valkoista pientä koiraa taluttaen. Koira hymyili minulle kulmakarvojensa alta ja puistossa joku kulkija soitti hiljalleen huuliharppua. Havahduin jälleen pienen elämäni ihmeellisyyteen. Kuinka kaunista tämä kaikki kasvaminen, luopuminen ja uudelleen täyttyminen onkaan. Kiitos siitä myös Sinulle, joka jaat kanssani tämän ajan, tämän saman kuun alla.
♥ Virpi
