Pakkaspäivien porkkanaleipäset
Heissansaa, tuulahduttelen täältä sinne teille kanelisten porkkanaleipästen tuoksua! Mmmm, mitkä huumaavat huurut, toivottavasti pystyt saamaan hajun päästä kiinni.
Löysin tuoreporkkanaleipästen reseptin viikonloppuna Keittiökameleontti-blogista, mutta koska en pysty koskaan toteuttamaan reseptejä aivan pilkulleen, vaan aina pitää hieman varioida (äidiltäni peritty taipumus), tein tähänkin hieman muunnelmia. Toteuttamani resepti kulkee näin:
Tuoreporkkanaleipäset
3 dl Porkkana-inkivääri-sitruunamehun linkoamisesta yli jäänyttä massaa
1 dl mungpavun ituja
3 rkl auringonkukasiemeniä
3 rkl liotettuja pellavansiemeniä
(eli sitä siemenlimaa)
3 rkl manteleita
2 rkl omenaviinietikkaa
1 rkl hunajaa
1 tl kanelia
1 tl suolaa
Lisää ensin porkkanainkiväärimuussi (inkivääri on ihanan lämmittävä raaka-aine näin kylminä talvipäivinä), mungpapujen idut, siemenet ja mantelit blenderiin ja lorauta sekaan sen verran vettä, että kone lähtee jylläämään. Kaada massa harsopussiin ja puristele ylimääräinen neste pois, jotta taikinasta tulee kiinteää. Kaada massa kulhoon, lisää omenaviinietikka, hunaja ja mausteet, sekoita ja muotoile taikinasta vajaan kahden sentin paksuisia leipäsiä uunipellille. Lataa pelti noin 40 asteiseen uuniin, laita jokin stopperi (itse käytin pientä koristekiveä) uuniluukun väliin, jotta luukku jää viitisen senttiä raolleen. Jätä kuivumaan yön yli, noin 12 tunniksi.
Leipien kuivattamiseen sopii toki myös kuivuri, sikäli mikäli huushollista sattuu sellainen löytymään. Uunissa valmistettaessa homma onnistuu myös mainiosti. Kun luukun jättää auki, jotta ilma pääsee kiertämään ja lämmön pitää noin 40 asteessa, pysyvät ravintoaineetkin leivissä tallella, jolloin voidaan puhua ns. raakaleivistä. Raaka-sana vaan särähtää aina omaan korvaani jotenkin ikävästi, tuntuu jollain tapaa epävalmiilta ja epähoukuttelevalta. Esimerkiksi ”tuore” kuulostaa heti paremmalta.
Eli tällaisia tuoreleipäsiä tällä kertaa. Itse heitin valmiiden leipien päälle tahinia, avokadoa, ruususuolaa ja versoja, ja voi mummmsk että maistui mainiolle, vaikka itse sanonkin. Hahaa, omakehu haisee. Ei vaan ne on nuo porkkanaleipäset, jotka tuoksuu.
♥ Virpi
Klorofylli on kasveille ikään kuin veri meille ihmisille. Ja miettikääpä miten huikeaa on, että klorofyllin kemiallinen koostumus on lähes sama kuin veren hemoglobiinilla, vain yhden atomin eroavaisuudella – Veressä keskiatomi on rauta, klorofyllissä magnesium. Puhutaan siis todellisesta Elämän eliksiiristä.