En ole kasvanut erityisen uskonnollisessa perheessä, mutta eräs hengellinen tapa kulki mukanani läpi koko lapsuuteni. Kyseessä oli iltarukous, jonka lausuimme joko äitini tai isäni kanssa, kumpi nyt sattui olemaan peittely- ja iltasatuvuorossa.
Hieman vanhempana, joskus varhaisessa teini-iässä, muistan jatkaneeni iltarukoustapaa itsekseni lausumalla kiitoksen hiljaa mielessäni kaikista hyvistä asioista: perheestäni, kavereista, siitä että olin terve, siitä että minulla oli hamsteri, siitä että olin saanut hyvän numeron matikasta, siitä että viereisen luokan söpö poika oli ihastunut minuun tai että pääsin New Kids on the Blockin keikalle. Mikä nyt vain sillä hetkellä lämmitti erityisesti sydäntäni.
Kiitoslistani olivat usein pitkiä ja yksityiskohtaisia. Ne olivat ynnäyksiä päivien tapahtumista ja kohtaamistani hyvistä asioista. Syynä vain yksinkertainen tarve esittää kiitollisuuteni hyvästä elämästä.
En muista osoittaneeni kiitostani kenellekään erityiselle taholle. Kenties kohteena oli tuolloin Jumala, siten miten nyt vain lapsi voi kyseisen termin käsittää, pilven reunalla istuvana hymyilevänä ja hohtavana partaukkelina sandaalit jalassa. Kiitoksen kohde oli kuitenkin toissijaista, tärkeintä oli itse teko ja sitä seuraava tunne.
Kiitoslistan päätteeksi olo oli nimittäin lämpöisen tyytyväinen ja onnellinen. Olin lapsen avoimella mielellä oivaltanut saman, minkä olen myöhemmin aikuisena saanut lukea useista self help -kirjoista: Kiitollisuutta osoittava ihminen täyttyy puhtaasta hyvästä energiasta ja antaa rakkautta, joka tuo ihmiseen syvän ja rehellisen hyvänolontunteen, mikä puolestaan tuntuu kutsuvan puoleensa lisää hyviä asioita.
Myös tieteelliset kiitollisuutta ja onnellisuutta käsittelevät tutkimukset ovat osoittaneet, että kiitollisuus on positiivisuuden, tyytyväisyyden, elinvoiman, optimismin ja hyvän elämän magneetti. Kiitollisuuden osoittamisella on iso vaikutus ihmisen hyvinvoinnille; kiitollisuus kohentaa terveyttä, helpottaa oloa vaikeina koetuissa elämäntilanteissa ja parantaa ihmissuhteita, energiatasoa ja jopa unenlaatua.
Kiitollisuutta on…
-Vilpitön sydämestä kumpuava arvostus elämää kohtaan, jolloin emme ota saamiamme asioita itsestäänselvyytenä.
-Elämän pienten nautintojen ja myönteisten sattumusten huomioiminen, jonka voi tehdä missä elämäntilanteessa tahansa, minä hetkenä tahansa. Haasteelliset ajat eivät ole esteenä kiitollisuudelle.
-Huomion suuntaaminen, ainakin hetkellisesti pois pettymyksistä ja vastoinkäymisistä, uhrin roolista vapautuminen ja sen tosiasian näkeminen, että haasteista huolimatta maailmasta löytyy kauneutta.
-Painopisteen siirtäminen siitä, mitä puuttuu siihen, mitä jo on.
-Sisäänrakennettu turvallisuudentunne ja ymmärrys siitä, että ulkoiset olosuhteet eivät voi viedä pois sisässämme olevaa hyvää.
Itselläni on edelleen epäsäännöllisen säännöllisenä tapana käydä sängyssä ennen nukahtamista läpi elämässäni olevat hyvät asiat, joista olen syvästi kiitollinen. En voi puhua omalla kohdallani varsinaisesta kiitollisuusharjoituksesta, sillä en ole tehnyt sitä erityisen tietoisesti. Ehkä kiitollisuus on vain vähän niin kuin pyöräily, kerran kun sen lapsena oppii, niin sen jälkeen se sujuu loppuiän kuin luonnostaan. Toisaalta olen myös huomannut, että aikuisiällä koetut rankat kokemukset ovat syventäneet kiitollisuutta pikkuasioista, eli itse asiassa niistä kaikkein suurimmista, joita helposti itsestäänselvyyksinä pidetään.
Koska kiitollisen elämänasenteen voi nimetä yhdeksi kärkitekijöistä ihmisen hyvinvoinnin kannalta, suosittelen sitä lämpimästi kaikille. Kiitollisuuden harjoittaminen ei ole mikään henkisen kasvun temppu tai mielenhallinan taika, vaan ihan rehellistä tosiasioiden myöntämistä. Vaikka joiltain ihmisiltä kiitollisuus tulee jostain syystä helpommin kuin toisilta, on jokainen varmasti kykenevä poimimaan elämästään asioita, jotka ovat mallillaan, tai eivät ainakaan katastrofaalisen huonolla tolalla. Näiden faktojen pariin on itse kunkin syytä palautella huomio aika ajoin, mieluiten päivittäin.
Mikäli kiitollisuuden tuntemukset eivät tunnu irtoavan helpolla, kokeile esimerkiksi näitä kikkoja:
-Kirjoita päivittäin tai muutaman kerran viikossa kiitollisuuspäiväkirjaa, jonne listaat ylös asioita, joista olet kiitollinen.
-Kirjoita kiitoskirje jollekin ihmiselle, jolla on ollut myönteinen vaikutus elämääsi, mutta jota et ole kiittänyt.
-Kuvittele menettäväsi joitain elämässäsi oleva asioita, jotka otat itsestäänselvyytenä, kuten koti, näköaisti, perhe, makuaisti, oikeus liikkua vapaasti, lukutaito tai toimivat jalat. Kuvittele sitten, että saat yksi kerrallaan takaisin nuo itsestäänselvyytenä pitämäsi asiat ja kuinka kiitollinen olet jokaisesta.
-Rukoile. Sinun ei tarvitse edustaa mitään uskontokuntaa rukoillaksesi kiitosrukouksen. Käsien yhteen liittämisen sanotaan sulkevan ihmisen henkilökohtaisen energiapiirin ja auttavan rentoutumisessa ja hiljentymisessä.
-Ennen syömistä pysähdy ja kiitä ruuastasi, ääneen tai hiljaa mielessäsi. Ole kiitollinen jokaisesta lautasellasi olevasta ruoka-aineesta ja arvosta ruokaasi.
-Huomioi päivän aikana sattuvat mukavat asian ja lausu niille mielessä kiitoksesi. Vaikka asia olisi kuinka pieni, kiitä.
-Hakeudu kiitollisten ihmisten seuraan, sillä tunteet tarttuvat. Kiitollisuus lisääntyy kiitollisuutta tuntevien ja sitä osoittavien ihmisten keskuudessa.
-Lausu kiitos.
Kiitos.
♥ Virpi
kuva 1: anna williams, kuvat 2-4: omia, postauksesta ruususen puuro
