Ruusun turmio

Tänään ilmestyneessä Trendissä on mainio juttu (vaikka itse sanonkin) ravinnon vaikutuksesta ihon hyvinvointiin. Jutussa hehkeän ihon salaisuuksia avaavat mm. ravintoneuvoja Miia Saastamoinen ja hollywood-starbojen hyvinvointiguru Rainbeau Mars. Vaikka väitän olevani melkoisen hyvin perillä ruoka-iho-yhteydestä, paljastui juttua tehdessä itsellenikin mielenkiintoisia uusia vinkkejä aiheen tiimoilta. Paljon ruokakokeiluita on tullut tehtyä ja hyviä tuloksia olen myös saanut aikaan, mutta vielä on kikkoja testattavana ja matkaa totaalitasapainoiseen ihoon taitettavana. Tähän saumaan ajattelin nyt kuitenkin jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksiani elintapojen vaikutuksesta ihoni kuntoon.

Kirjoitin muutama kuukausi sitten omasta ruokapuhdistuksestani ja sen myönteisistä vaikutuksista terveyteeni postauksessa Kuinka minusta tuli terve. Silloin mainitsin myös kummallisesta rosacea-, eli ruusufinnisukuisesta ihotulehduksesta, joka piinasi minua. Tässäpä nyt seikkaperäinen selonteko seikkailustani ruusufinnilaaksossa. Tiedän, että teitä ruusulaisia on siellä lukuisia muitakin, joten haluan jakaa kaiken kokemuksieni myötä kartuttamani tiedon teidän lajitovereitteni helpotukseksi. Ruusuni tarina, olkaate hyvät:

Pieni kertaus – Läikkänaaman lääkeboikotti
Kasvoilleni alkoi noin vuosi sitten ilmestyä kuin tyhjästä pieniä sormenpäänkokoisia täpliä, väriltään vaaleanpunaisesta sinipunervaan. Välillä läikät erottuivat selvemmin, välillä ne hieman haalenivat, mutta kokoajan, hitaaseen ja tasaisen tappavaan tahtiin niitä plumpsahteli esiin lisää. Olin paniikissa, sillä ihotautilääkäritkään eivät osanneet auttaa minua. Lyhyet antibioottikuurit himmensivät läikät vain hetkellisesti, eikä lääkesalvoistakaan ollut apua. Lopulta viime syksynä minulle määrättiin kolmen kuukauden tetrasykliinikuuri, jota en kuitenkaan ONNEKSI aloittanut. Sen sijaan muutin ruokavaliotani. Karsin pois kaikki lisäaineet ja einekset, siirryin käyttämään luomutuotteita, nostin raakaravinnon määrä ruokavaliossani huomattavasti ja jätin pois vilja- ja maitotuotteet.

Alkuvaikeuksien ja vatsani muutosvastarinnan jälkeen yleinen terveydentilani alkoi selvästi kohentua. Olo oli energinen ja mieli kirkas, kroppa alkoi puhdistamaan itseään. Ihoni ei kuitenkaan näyttänyt mainittavia paranemisen merkkejä. Nyyh. Turhautti. Rosacea välkkyi kasvoillani edelleen, ehkä aavistuksen rauhoittuneena, sillä läikkiä ei enää tullut lisää, mutta edelleen ärsyttävää sahausliikettä tehden – Aina kun luulin ruusufinnin tekevän lähtöä, pahamahti se takaisin punaisempana, tai jopa sinisempänä kuin koskaan.

Voitte kuvitella kuinka lannistavalta tuollainen tuntuu. Vaikka ruusufinni on puhtaasti pinnallinen vitsaus, onnistuu se silti maaduttamaanmielialan yllättävän tehokkaasti. Muutamat itkut on tullut peilin edessä väännettyä punalaikkuisen kuvajaiseni edessä. Ja miten aikaa vievää ja ärsyttävää puuhaa se joka-aamuinen peiteaineilla kikkailu onkaan! Niin monta kertaa oli lähellä, etten avannut sitä minulle määrättyä antibioottipakettia, jonka olin siis ehtinyt jo apteekista hakea, ja livauttanut ensimmäistä pilleriä suuhuni. Jokin intuitiivinen gut feeling kuitenkin esti minua.

Tiesin, tai pikemminkin aavistin vahvasti, että rosaceani johtui huonosta immuniteetista, eli suolistoni huonosta kunnosta, joka tulisi vain pahenemaan antibiooteilla. Olin varma, että tukemalla elimistöäni puhtailla ja ravinteikkailla ruoka-aineilla, ja pommittamalla suoliston huonoja bakteereja hyvillä probiooteilla tulisin saamaan murskavoiton taistelussani ruusufinniä vastaan. Annoin jatkuvasti itselleni lisäaikaa lääkkeistä: ”Jos nämä kasvot eivät ole yhtään paremmat kuukauden päästä, aloitan kuurin.”, ”Jos vuodenvaihteen jälkeen ei ole tapahtunut yhtään parannusta, haen apua tabuista.” tai ”Viimeistään kesällä tämän ihon täytyy olla parempi, jos ei, niin myönnän tappioni ja aloitan lääkityksen”.

Uudet otteet – Mielikuvaharjoituksia ja ravintolisiä
Vuoden alussa otin avuksi ihoni parantamiseen mieleni mahtivoimat. Välillä koetin ajatella täpliä rakastavalla hellyydellä ja hyväksymällä ne osaksi minua. Toisinaan komensin niitä poistumaan tai kielsin niiden olemassaolon ajatellen, että jos en anna niille huomiota, ne haihtuvat hävöksiin. Viha tai kiukku eivät kuitenkaan koskaan ole toimiva tunnealustoja paranemiselle, vaan eheytymiseen tarvitaan armoa ja itsensä hyväksymistä, oireineen kaikkineen. Vahvin mentaalinen trikki oli ehkä kuitenkin vakaa päätös siitä, että kesään mennessä ihoni olisi terve. Tai oikeastaan aloin jo vuoden alussa ajattelemaan itseni terveeksi. Visualisoin kasvoni tasavärisinä, läikättöminä ja iloisina. Kirjoitin ylös muistilapulle: ”Minulla on terve ja hehkuva iho”.

Mielikuvaharjoitteiden lisäksi tein lisäfiksailuja ravintojuttuihini. Aloin syömään päivittäin tehokkaitaDr. Ohhira´s Probiotics -maitohappobakteereja, B-vitamiinilisää ja vahvoja D-vitamiinivalmisteita. Syön edelleen D-vitamiinia päivittäisannostuksella 5000 IU eli 125ug (mikrogrammaa). Tämä on huomattavasti yli virallisten suomalaisten D-vitamiinisuositusten. Kaiken lukemani valossa, ja ravintoneuvojien ja -terapeuttien kanssa juteltuani uskon kuitenkin, että yliannostuksen vaaraa tässä ei tapahtumaan. (Tarkoitus on kuitenkin varmuuden vuoksi käydä ensi syksynä mittauttamassa d-vitskuvarantoni) Olen myös lukenut muun muassa eräältä kansainväliseltä rosacea-foorumilta kuinka ihmiset ovat saaneet aikaan paranemisia ihossaan yli 100 mikrogramman päiväannostuksilla.

Tilasin lisäksi iHerbistä Cat´s Claw- eli Kissankynsi-valmisteita, jotka auttavat vastustuskyvyn tehostamisessa. Samaiseen hommaan, eli immuniteetin buustaamiseen sain Jaakko Halmetojalta hänen ystävällisesti minulle valmistamaa Love Tincturea, Schisandraa ja nokkosta sisältävää tinktuuraa. (Jakelle terveisiä ja sydämiä!) Nautin myös päivittäin puhdistavaa ja vahvistavaa chlorella-msm-fytoplankton-juomaa sekä kuuriluontoisesti pakurikääpäteetä.

Vielä jotain – Viilennystä ja voiteita
Kaiken tämän ohella kävin säännöllisesti akupunktiossa, jossa kroppaani viilennettiin ja vatsasta kasvoihin nousevaa kuumuutta laskettiin. Ruusufinni voi olla yksi kehon ylikuumuusoireista, joka aiheutuu muun muassa stressistä ja liiallisesta kuumentavien ruoka-aineiden, kuten alkoholin ja tulisten mausteiden nauttimisesta (jotka eivät kylläkään itselläni olleet syyllisiä). Pyrin itse viilentämään kroppaani sisältä päin nauttimalla runsaasti lehtivihreitä, kurkkua, vesimeloonia ym. ja rauhoittumalla hektisen arjen keskellä.

Ihoni ärtyi pahimpina kausina lähes kaikesta kosmetiikasta, joten siirryin käyttämän herkälle iholle tarkoitettuja hajusteettomia putsareita ja voiteita. Tärkeintä kuitenkin oli, että käsittelin kasvojani niin vähän ja hellävaroen kuin mahdollista. Meikittömät päivät kotioloissa ja usein jopa kasvovoiteen ”unohtaminen” rauhoitti ihoa silmin nähden.

Lopputulema – Kevään trendiväri ei ole punainen

Kaiken tämän jälkeen, teitä varmasti kiinnostaa mikä on ihoni tilanne nyt.

Yksitoista kuukautta on kulunut siitä kun ensimmäinen läikkä lävähti kasvoilleni ja reilu seitsemän kuukautta sitten aloitin ruokapuhdistukseni. Nyt voin iloisena ja intoa puhkuen kertoa, että rosaceani on parantunut yli 90 prosenttisesti! Ilman antibiootteja, ilman lääkevoiteita, ilman laserhoitoja. Eläköön, eläköön, eläköön! Kasvojeni iho on vihdoin NORMAALI! Toisessa poskessani häilyy enää kaksi himmeää läikkää, jotka äimistelevät vierekkäin orpoina ja ihmettelevät että mihin kaikki kaverit ovat häipyneet. No, hiffaavatpa nuo hitaimmatkin sitten ajallansa kaikota, kun tajuavat ettei tämä naamavärkki ole enää niille suotuisaa maaperää. Näille poskille ovat enää tervetulleita kaikki ihanat asiat, kuten hehku, nauru ja pusut sekä kohta muutama kesän tuoma pisama!

On uskomattoman ihanaa, kun aamuehostukseksi töihin riittää nykyään halutessa vain sipaisu aurinkopuuteria ja ripsiväriä. Ja sitäkin mahtavampaa on kun ei tarvitse enää joka aamu jännittää vessaan mennessä, että kuinka kirjava ilmestys sieltä peilistä tällä kertaa kurkistaa. Thaikkureissun jälkeen ihoni on ollut viime päivinä pintakuiva ja siitä johtuen pikkunäppyisä, mutta eipä tässä enää kuivanäpyt paljoa paina, kun on saanut selätettyä rosacean kaltaisen monsterin! Olen niiiin överikiitollinen parantuneesta ihostani, mutta ennen kaikkea siitä, että olen ruusufinnin myötä oppinut kehostani ja sen toiminnasta äärettömän paljon. Eli kiitos Rosacea – Kiva kun kävit, vielä kivempi kun lähdit.

Rosacean aka ruusufinnin hoito, eli mitkä tukivat omaa parantumistani:

-Kokonaisvaltainen ruokavalion puhdistus. Pois einekset, lisäaineet, valkoinen sokeri ja viljat, eläinkunnantuotteet minimin minimiin (lisäävät kehon tulehdustiloja). TIlalle paljon puhtaita ja tuoreita kasviksia, hedelmiä, marjoja, pähkinöitä (kohtuudella) ja siemeniä.

-D-vitamiinikapselit, annostuksella 125 mikrogrammaa päivässä.

-Laadukkaat Probiootit. Tehokkaat Ohhiran kapselit helpottavat oloa kuulemani mukaan lähes vaivassa kuin vaivassa.

-Immuniteettia tukevat ravintolisät ja rohdot, kuten pakurikääpä, nokkonen, Schisandra, Neem ja Cat´s Claw.

-Hyvät rasvat ravinnossa, mm. avokadot, pähkinät, siemenet. Ravintolisänä Valioravinnon Iho Omega -kapselit.

-Kehon kuivuustilojen välttäminen, eli mahdollisimman runsas puhtaan veden siemailu. Lähdevesi on ihanin sisuskosteuttaja.

-Ulkoilu. Joka iltaiset kävelylenkit meren rannalla ilman meikkiä. Iho rakastaa happiherkuttelua!

-Hellävaraiset ihonhoitotuotteet. Voimakkaat kemikaalit, hajusteet ja muut ärsykkeet pois kosmetiikasta. Mitä vähemmän pesin, voitelin ja hinkkasin ihoani, sen parempi.

-Talipunkkien, joita joidenkin teorioiden mukaan epäillään vahvasti ruusufinnin pahentajiksi, elinolosuhteiden kaikenlainen surkeuttaminen. Tyynyliinojen vaihto puhtaisiin pari kertaa viikossa, emäksinen ruokavalio ja kasvojen koskettelun välttäminen (ei likaa ja pölyä iholle!). Olen lukenut joidenkin saaneen helpotusta ulkoisesta Tea Tree – ja tyrniöljyn käytöstä. Itse tilasin jenkeissä asuvan ystäväni kautta paljon hypetettyä kiinalaista ZZ Cream -voidetta, joka kyllä kuivatti omaa ihoani todella paljon, mutta oli hyvä satunnaiskäytössä.

-Akupunktio. Helsingin Prometheus instituutin tiloissa vastaanottoa pitävä Raimo Lindroos poisti kropastani liikaa kuumuutta. Samalla puhdistettiin myös maksaa, jotta myrkyt poistuvat ja elimistö pääsee uudistumaan.

-Viilentävät ja emäksisöivät ruoka-aineet. Esimerkiksi paljon vihreää, kurkkua, parsaa, pinaattia, vesimeloonia ja päärynää. Ruokasooda ja koivuntuhkauute olivat myös apureinani viilennystalkoissa.

-Rauhoittuminen, meditoiminen ja syvähengittely.

-Oman naamavärkin hyväksyminen läikkineen kaikkineen, mielikuvaharjoitukset terveestä ihosta ja vahva päätös paranemisesta.

 

Ja nämä ovat siis kaikki omia henkilökohtaisia kokemuksiani ja itselläni toimineita ratkaisuja. En ole lääkäri enkä ravintoterapeutti, älä ota sanojani lakina. Kokeile itse ja voit yllättyä positiivisesti!

Ja mikäli sieltä lukijoista löytyy ruusufinnin kanssa painiskelevia, niin jakakaa ihmeessä kokemuksenne ja mahdolliset hoitovinkkinne! Varmasti löytyy itseni lisäksi monta kiinnostunutta.

♥ Virpi

Kommentit (29)
  1. 2,5v tapellut ruusufinnin kanssa. 2 lääkekuuria syönyt. Taas naama kamalassa kunnossa. Ilman meikkiä ei voi lähteä kotoa. Ihan hirveän näköinen olen.

  2. Tässä on mielestä erheellisesti annettu ymmärtää että ruusufinnistä voi parantua.
    Näinhän ei tapahdu vaan ruusufinni pysyy elimistössä koko loppuiän. Joskus lievänä jollon sitä ei juurikaan huomaa ja toisinaan taas ärtsynä.
    Itsellä taistelu vasta alussa jotta kasvot sais edes vähän siedettävämpään kuntoon

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *