Sokerihiirenloukku

Jokaisella ihmisellä on varmasti jokin kuningaspahe, yksi himojen kohde ylitse muiden. Joku tapa, ruoka-aine tai juoma, jonka seireeninlaulua ei vain tunnu voivan vastustaa.

Itselleni se suurin viettelijä on aina ollut karkki. Irtokarkit, suklaa, toffee, laku, kaikki nuo sokeriset lisäaineklöntit osaavat laulaa niin kaunista kutsulaulua, että se onnistuu sumentamaan järkeni ja saa jalat liihottelemaan kuin itsestään kohti karkkilaareja.

Nykyisin ymmärrän ja käsittelen noita himojani jo melko hyvin ja pystyn nauttimaan karkeista satunnaisesti ilman repsahtamista monen päivän karkkiputkeen, mutta toisin oli ennen. Reilu viitisen vuotta takaperin meininki oli todella villiä. Saatoin hakea päivittäin irtokarkkeja ja mussutella niitä “tyytyväisenä” jopa satoja grammoja kerrallaan. Iho ja vatsa oireilivat, mutta kuin huumattuna jatkoin karkkikännäystäni.lait-caramel-sale.jpg

Edelleenkään mikään muu ruoka, jos karkeista voi nyt edes ruokana puhua, ei aiheuta samanlaisia himopuuskia kuin karkit, enkä minkään muun ruualla ole joutunut tekemään tietoista valintaa ja päätöstä olla syömättä. Ruokavalion ja elämäntilanteen ollessa harmonisessa tasapainotilassa unohdan koko karkkien olemassaolon, mutta hyppyreiden tai kuoppien osuessa tielle tekee mieli kipaista Makuunin kautta. Joskus saatan kyllä ostaa karkkia ihan vain huvin vuoksikin, ilman sen dramaattisempia juonenkäänteitä. Toisinaan muutama karkki antaa harmitonta hyvää fiilistä jonkun muun puuhan tai seurustelun sivuhöysteenä, mutta yleensä karkinsyönnistä seuraa vain mälsä olo ja ajatus: “oliko tässä nyt mitään järkeä?” No ei tietenkään ollut. Karkki ei ole järkiruokaa, vaan tunneruokaa, ja nimenomaan nostattavaan tunteeseen tähtäävää ruokaa, joka silti yllättävän usein epäonnistuu tehtävässään.

Kaiken yllä mainitun voi niputtaa selvästi addiktiokäyttäytymiseen. Ja sitähän se sokeri nimenomaan tekee, addiktoi. Karkkia voikin pitää lähes heroiinista seuraavana, mitä tulee riippuvuuden aiheuttamiseen.

Koska tiedän, että sieltä löytyy iso liuta muitakin sokerihiiriä, niin päätin kirjoittaa teille hieman sokerihimosta ja listata lopuksi 10 hyvää tapaa päästä irti sokeri- ja karkkikoukusta.

mazet-chocolate.jpg

Omalla kohdallani toimivinta oli aikoinaan tekemäni kokonaisvaltainen ruokavaliomuutos, joka auttoi kroppaani pääsemään parempaan tasapainoon ja sitä kautta minua irtaantumaan haitallisista ruuista. Olin pitkään karkkien totaalikieltäytyjä, mikä toimi aikansa, mutta nykyisin en usko kieltoihin tai absolutismiin, vaan armollisempaan elämäntapaan, jonka puitteissa karkki tai muu ns. pahisherkku silloin tällöin on ok, eikä kaada venettä, kun elämäntavat ovat muuten tasapainossa.

Ja sielä tasapainostahan kaikki lähtee. Sokerinhimo ja karkkisyöpöttely eivät nimittäin johdu siitä, että olisit jotenkin heikko ihminen. Sokerinhimo voi johtua puhtaasti siitä, että kehossasi on jokin epätasapainotila, jota kroppasi pyrkii korjaamaan.

sugar-addiction.jpg

Kiinalaisen lääketieteen mukaan sokeri edustaa nostattavaa ja kevyttä jin-energiaa, jota saa sokerin lisäksi esimerkiksi jäätelöstä ja alkoholista, mutta myös terveellisistä vaihtoehdoista, kuten vihreistä lehtivihanneksista ja tuoreista hedelmistä. Jos syömme paljon raskaan energian yang-ruokaa, kuten suolaisia ruokia, lihaa, kananmunia ja viljatuotteita, pyrkii kehomme tasapainottamaan tilaamme aiheuttamalla himoa jin-ruokiin. Vahvaa jang-energiaa luovat myös tietyt tunteet, kuten ärtyneisyys, turhautuneisuus, vihaisuus ja kilpailunhalu.

Tartummekin usein teollisiin sokeriherkkuihin ollessamme energeettisesti tietynlaisessa vajetilassa, esimerkiksi kaivatessamme iloa, piristystä tai lohtua. Sokeri piristää myös väsynyttä ja nuutunutta oloa, tosin vain lyhytkestoisesti, sillä sokerisyöpöttelyn jälkeistä nousua seuraa uusi väsähdys, jolloin kaipaamme jälleen jotain nostattavaa, usein nopeiden hiilihydraattien muodossa. Jokainen kehomme reaktio perustuu siihen, että kehomme pyrkii tasapainoon.

karkkiaddiktio.jpg

Se perinteisin tapa karkkihimon taltuttamiseen lienee viikon tai parin karkkilakko, joka voi todella tuoda tuntuvaa apua himoihin, sillä mitä enemmän ihminen syö karkkia ja sokerituotteita, sitä enemmän hän niitä haluaa, ja päinvastoin: vähentämällä sokerimässäilyä vähenee myös tarve sokerille. Kauaskantoisin tapa karkista vierottautumiseen on kuitenkin kokonaisvaltaisempi ruokavalioremppa, ei vain karkkiboikotti. Yksi hyvä tapa freesaukseen on laatimani raikastusviikko

lait-caramel-sale-chocolate1.jpglait-caramel-sale-chocolate2.jpg

Tässä muutamia syitä vähentää karkki- ja sokerimässäilyä:
-Sokeri ylläpitää ja ruokkii kehon tulehdustiloja.
-Sokeri aiheuttaa hiivatulehduksia.
-Sokeri pahentaa PMS-oireita, kuten mielialavaihteluita.
-Sokeri sotkee hormonitoimintaa.
-Sokeri aiheuttaa ennenaikaista vanhenemista.
-Sokeri altistaa insuliiniresistenssin myötä kakkostyypin diabetekselle, ylipainolle ja syöville.
(tsekkaa lisää täältä)

lait-caramel-sale-chocolate3.jpglait-caramel-sale-chocolate4.jpglait-caramel-sale-chocolate5.jpg

10 Tapaa nujertaa karkkiaddiktio ja sokerihimo

1. Tee päätös ja laadi suunnitelma

Päätä että lopetat sokerin kokonaan esimerkiksi kahdeksi viikoksi. Tämän jälkeen voit päättää syöväsi sokeria vain kerran viikossa tai kerran kuussa. Sokeriaddiktio helpottaa usein jo muutamassa päivässä, jolloin olo voi kohentua sekä fyysisesti että henkisesti. Kunnon sokeriaddiktion voittaminen vaatii usein monta kuukautta kontrolloitua sokerin käyttöä.

2. Paikanna todelliset tarpeesi

Mitä aidosti kaipaat silloin kun himoitset sokeria? Etkö ole valmis käsittelemään jotain ikävää tunnetta vai kaipaatko muuten vain piristystä, lohtua tai seuraa? Sokerilla yleensä ravitaan jotain, mitä ei voi ruualla ravita. Usein syynä on halu saada hellyyttä. Kirjoita ylös yleisimmät syyt, jolloin osaat jatkossa toimia fiksummin makeanhimon yllättäessä. Tee muistilappu esimerkiksi keittiöön tai lompakkoon heikkoja hetkiä varten. Kun tyydytät tuon todellisen tarpeesi, esimerkiksi seurankaipuun soittamalla ystävälle tai sukulaiselle, kaikkoaa usein sokerinhimokin.

3. Juo tarpeeksi vettä

Nauti parisen litraa vettä päivittäin. Aina kun haluat sokerisia herkkuja juo iso lasi vettä, sillä sokerinhimon taustalla on usein todellisuudessa jano.

4. Syö proteiinia

Toisinaan sokerihimon taustalla voi olla proteiinin tarve. Esimerkiksi riista, kala, luomukananmunat, chia-siemenet, hampunsiemenet ja spirulina ovat hyviä proteiinin lähteitä.

5. Poista kiusaukset

Karsi kaapeista pois makeat herkut ja muut kiusauksen aiheuttajat, äläkä osta lisää sellaisia.

6. Vie huomio muualle

Lue kirjaa, siivoa kaappi tai vaikka tanssi. Pura energiasi johonkin muualle, mistä saat hyvän mielen. Joka kerta kun pystyt sanomaan sokerille ei, kasvaa vahvuutesi vastustaa sitä jatkossakin.

7. Etsi korvaajia

Korvaa karkit ja muut makeat herkut makeilla hedelmillä. Lisää smoothien sekaan hunajaa tai popsi yksi taateli. Syö mieluummin raakasuklaata kuin tavallista suklaata. Tee itse raakasuklaata valmiiksi pakkaseen kovien himojen varalle. Syö jäädytetyistä banaaneista ja/tai viinirypäleistä tehtyjä jäätelöitä. (Reseptejä hyvää tekeviin herkkuihin löydät blogini reseptit-osiosta.) Muista kuitenkin kohtuus myös hedelmissä ja muissa luonnollisissa makeuttajissa.

8. Nuku hyvin

Satsaa kunnon yöuniin, jolloin takaat tasaisemman energian seuraavalle päivälle. Jos nukut huonosti ja olet aamulla väsynyt, alat automaattisesti etsiä ruokaa, josta saat nopeasti energiaa. Tällöin sokeri yleensä houkuttaa, mutta aiheuttaa vuoristoradan energiatasoon koko päiväksi.

9. Muista: Olet mitä syöt

Muistuta itseäsi aina sokerihimon iskiessä, että rakennat itseäsi syömälläsi ruualla. Huomisen kehosi on tulosta tämän päivän ruokavalinnoista.

10. Ole ylpeä itsestäsi ja palkitse itsesi

Ole ylpeä itsestäsi äläkä soimaa itseäsi sokerinhimosta. Kyse ei ole mielen tai ruumiin heikkoudesta, vaan siitä, että kehosi pyrkii tasapainoon. Olet oikealla tiellä tuon tasapainon luomisessa, joten voit olla ylpeä itsestäsi. Hemmottele itseäsi (jotenkin muuten kuin makealla) saavutettuasi esimerkiksi kaksi sokeritonta viikkoa.salted-caramel-milk-chocolate.jpg

Myönnän, että tämän postauksen kuvat ovat hieman riskivalinta karkkiaddikteille osoitettuun julkaisuun, vähän kuin tulisi vilauttelemaan viinipulloja AA-kerholaisten kokoontumiseen. Mutta jos kuvat veivät ajatukset väärille radoille, niin suosittelen suuntaamaan tien oitis esimerkiksi blogini herkku-kategoriaan, josta löytyy huimasti hyvää tekeviä herkkureseptejä. 

Toivottavasti vinkit helpottavat himojasi.

Maltillisen makeaa loppuviikkoa!

♥ Virpi

Kommentit (39)
  1. Olen kärsinyt paljon sokeririippuvuudesta (sekä muistakin riippuvuuksista, kuten tupakka, alkoholi ja kahvi, joista olen onnistunut täysin ja pysyvästi irtaantumaan). Aikoinaan lopetin makeat, eli siirryin absolutismiin, mikä tuntui oikein hyvältä. Sitä kesti n. 2,5 vuotta. Sitten ikäänkuin vahingossa söin yhden pullan (”olen jo näin kauan ollut ilman, ei haittaa mitään, jos syön vain tuon yhden paakkelsin, eikä muuta, vain yksi poikkeus, poikkeus vahvistaa säännön”). Muutaman viikon päästä tuli toinen leivos samalla logiikalla jne., minkä jälkeen jouduin toteamaan siirtyneeni kohtuukäyttöön, vaikka en ollut niin tietoisesti suunnitellut. Tämä sujuikin ihan hyvin noin puolen vuoden ajan, jonka jälkeen määrät alkoivat taas lisääntyä ja lopulta menivät överiksi, kun tietyt rajat ylitettiin ja hallinnan tunne petti. Sen jälkeen oli tasapainottelua absolutismin (jaksot kestivät n. puoli vuotta kerralaan ja päättyivät aina ikäänkuin vahingossa) ja ”kohtuukäytön” (joka alkoi aina hyvin, mutta muutamassa kuukaudessa meni taas överiksi) välillä noin viiden vuoden ajan. Nyt olen ymmärtänyt, ettei kohtuukäyttö ole mahdollista. Ei ole mitään järkeä käyttää energiaa tällaiseen jojotteluun. Jos onnistuisin kohtuukäytössä, se vaatisi hyvin paljon huomiota ja energiaa, enkä ole valmis antamaan sitä tälle asialle. Tarvitsen energiani muuhun ja olen mieluummin vapaa sokerin ajattelustakin. Absolutismi on siihen oiva ratkaisu. Niiden jaksojen aikana olen huomannut, ettei makeita tee ollenkaan mieli silloin kun niitä ei kertakaikkiaan ole lupa ottaa. Vaarana on vain se, että pitkän ajan kuluttua voi ajatella kestävänsä yhden, vain yhden poikkeuksen (mutta ehkäpä olen jo oppinut, ettei se niin ole, ei sitä kestä). Ihminen ei ole yhtään sen onnellisempi, jos mässyttää makeita, eikä onnettomampi, jos ei ole niiden kanssa missään tekemisissä. Ihminen ei oikeasti tarvitse niitä mihinkään.

  2. sokerittomalla
    9.5.2013, 08:06

    Todellakin! Lekuriltahan ei muuta ohjetta ole kuin ”vältä sokeria”. Itse ajattelen, että voin kyllä hyvillä mielin käyttää hunajaa, agavea ja makeita hedelmiä. Jos ne olisivat kiellettyjä kohdallani, kai lääkäri olisi siitä maininnut. Ja koska ne eivät ole kiellettyjä, tästä blogista löytyy paljon sopivia reseptejä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *