Vapautus

Miten elämäsi muuttuisi, jos unohtaisit sen pelon, joka estää sinua toteuttamasta suurta haavettasi, unohtaisit hetkeksi riskit ja uhat ja keskittyisit mahdollisuuksiin? Mitä tapahtuisi, jos eräänä päivänä päättäisit seurata sydäntäsi? Miltä se tuntuisi?

Minä voin kertoa – Se tuntuu hurjalta. Se tuntuu lähes henkeä salpaavan huimaavalta. Se tuntuu keuhkoissa, sydänalassa ja vatsassa. Se on jännityksen kihelmöintiä yhdistettynä pikkuruiseen pelon kouraisuun, pientä suolaista haikeutta menneeseen ja mieleen tulvahtelevia hyviä muistoja. Se on kuin seisoisi suuren niemekkeen reunalla, katse horisontissa, siivet selässä edessä avautuvan laakean ja häikäiseän maiseman edessä. Se on selän suoristavaa ja rinnan pörhistävää ylpeyttä itseensä. Ennen kaikkea olo tuntuu suurelta ja uljaalta – Rehelliseltä ja vapaalta.

my-little-pony-yellow.jpg

Ai mistäkö tiedän? No siitä, että olen juuri tehnyt sen, tuon Suuren Päätöksen, jonka sydän on kannustanut tekemään jo tovin. Olen irtisanoutumaan vakityöstäni Trendissä ja hypännyt omille siivilleni. Siksi koska muutosta ja kehitystä ei voi estää, unelmiaan ei saa haudata ja tutusta ja turvallisesta on osattava luopua. Joten tätä nykyä olen vapaa. Vapaa toimittaja, vapaa kirjoittaja, vapaa valmentaja, vapaa nainen.

Niin huikean kiitollisena kaikesta Trendissä neljän vuoden aikana kokemaani kohtaan niiata niksautan ja kumartaa kopsautan nyt kaikille niille käsittämättömän lahjakkaille ihmisille, keiden kanssa olen saanut tehdä töitä kyseisessä lehdessä. Kultaisia muistoja, hersyviä nauruja, brilijantteja palavereita, mahtavia perjantaiaamiaisia, iloisia lounaita, vitsejä ja kovaäänisiä lauluja, kuten myös syviä huokauksia, uupuneita katseita ja väsyneitä itkuja, niitä kaikkia on tarvittu. Kiitos kollegat.

Ja kiitos myös teille lehden lukijoille, joille olen saanut olla teemässä Trendiä, ensin kauneustoimittajana, sitten muoti-ja kauneustuottajana ja hyvinvointitoimittajana. Kiitos mahtavista palautteista ja kritiikeistä, on ollut etuoikeus saada jakaa omaa näkemystään ja tehdä lehteä teille ja teidän kanssanne.

 

my-little-pony-original.jpg

Oli tarkoitus kirjoittaa ilmava postaus vapaudesta ja mahdollisuuksista, mutta tästä tulikin nyt tällainen harras ja hieman kliseinen kiitospuhe. Ehkä koska tässä uuden elämänvaiheen kynnyksellä kiitollisuus tuntuu olevan se suurin ja syvin tunne mitä sydämestä pulppuaa. Kiitollisuus sitä kohtaan mitä olen saanut, mistä saan luopua ja mihin saan nyt siirtyä. Ja itkuhan tästä kaikesta myös tulee, tästä kaikesta haikeudesta, huojennuksesta ja myös helpotuksesta. Nyt vain siivet tanassa, hymy huulilla ja silmät suurina ja kostuneina kohti auringonnousua ja mahdollisuuksien maailmaa.

Ja ennen kuin joku blogini seuraaja ehtii hätääntyä, niin Kiitos hyvää jatkaa ja tulevista seikkailuistani voitte edelleen lukea täältä, kuten ennenkin. Eli täällä tavataan.

 

my-little-pony-small.jpg

Lopuksi haluan esitän uudelleen kysymyksen, jota toivon, että jäät tahollasi miettimään:
Mitä tapahtuisi, jos eräänä päivänä päättäisit seurata sydäntäsi?

Kaunista ja aurinkoista viikon jatkoa!

♥ Virpi
 

Kommentit (31)
  1. Hei. Ihana postaus ja onnea tuleviin koitoksiin.

    Olen seurannut blogiasi jo muutaman vuoden ja tehnyt oman elämäni suurimpia terveysmuutoksia osittain sinun vinkeillä ja tietysti myös tällä samalla matkalla oppinut tuntemaan omaa kehoa paremmin. Se miksi aluksi aloin kiinnittää syömiseen huomiota oli akne, se ei ole vieläkään poistunut täysin, mutta olen ajatellut, että ilman sitä söisin edelleen rasvatonta aspartaami moskaa. Ehkä vielä joku päivä naamani voi yhtä hyvin kuin sydän <3

    Mutta uusia tuulia täälläkin. Kaksi vuotta sitten vaihdoin myös pillerit kuparikierukkaan ja olen sen tänään poistanut. Pelon sekaisin tuntein olemme ehkä hyppäämässä siihen vaiheeseen elämässä, että mitäs jos saisimmekin joskus lapsen... iiik

    1. Heippa! Kiva lukea kokemuksistasi. Ja erityisen mukavaa, että olet löytänyt tasapainoa kehossasi. Varmasti sekin puuttuva palanen vielä loksahtaa kohdilleen joka saa myös ihosi tasoittumaan.

      Suuresti paljon onnea ja hyvää mieltä kierukattomalle elämänvaiheelle ja sen mahdollisille jälkiseurauksille. 🙂

  2. Hei! Onneksi olkoon päätöksestäsi!

    Asiani koskee erästä vanhaa blogipostaustasi, muistan kyn noin pari vuotta sitten kerroit käyneesi hivenainetutkimuksessa? Haluaisin myös testauttaa kehoni ”voinnin”, mutta en tiedä minne mennä. Antioksiklinikka on ainut minkä löydän Helsingistä. Kiitos jos voit vastata!

    V

    1. Moi V! Kyllä, muistat oikein, olen käynyt aikoinani Matti Wirmanevalla mittauttamassa hivenainetilanteeni. Hän otti silloin ainakin vastaan Kaisaniemessä. Tiedot löytyvät googlettamalla. Itse olen hieman ounaillut, että kävisin nyt raskauden ja imetyksen jälkeen tsekkaamassa mielenkiinnosta taas tilanteen. Tällä kertaa kenties juuri tuolla Antioksidanttiklinikalla Olli Sovijärven luona. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *