Minä – maailman napa!
Olisi kiva olla maailman napa. Tai siis eihän niin saa sanoa ääneen. Pitää olla vieno ja kaino ja vain omissa oloissaan tyytyä siihen mitä on. Silti meistä kaikki luulee jollakin tavalla olevansa maailman napoja. Ryhmäliikunnassa tämän huomaa helposti.
Peilaan usein elämää ryhmäliikuntaan. Liikuntaryhmiin osuu aina isolla kirjolla erilaisia ihmisiä. Eri ammatit on edustettuna. Joillan liikkujista on ollut lomapäivä, osalla stressaava työpäivä tai hieman flunssaa tulossa tai vaikka aivan ihana romanttinen viikonloppu takana. Jokaisella on siis erilainen fiilis. Ja erilainen päivän kunto. Kun ryhmässä alkaa tutkailla ihmisiä, huomaa monen selvästi miettivän, että ”kaikki täällä tuijottaa mua, kun mun juurikasvu on aivan kaamea”. Eikö? Montako kertaa olet jumpassa ajatellut, että hitto nää kaikki tuijottaa mua, kun mulla on sukkaparit olikin sekoittuneet ja mun sukat on nyt hieman eri punaiset keskenään? 🙂 Saati sitten jos vasta tunnin jälkeen huomaat, että paita on ollutkin saumat päällepäin 🙂 Kaikki muut ovat aivan varmasti huomanneet, tuijottaneet sinua ja nauraneet :D. Eikö?
Aivan saman huomaa juoksukoulussa. Melkein joka treeneissä yksi putoaa juoksuletkasta muiden vauhdista. Tämä on luonnollista – kaikilla meillä on joskus huono päivä ja ei vain kulje. Usein tämä putoaja ei muuta ajattele kuin sitä, että nyt muut tuijottavat ja ajattelevat putoajan olevan luuseri. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa porukasta ei ”päivän tippujaa” edes huomaa.
On se silti niin hienoa tulla huomatuksi. Itse kaipaan sosiaalista vuorovaikutusta ja sitä, että minut huomataan. Siksi varmaan olenkin kuin kävelevä pyörremyrsky, joka hattaran lailla tarttuu kaikkeen ympärillään. Siksi varmasti en myöskään kestä hiljaisuutta ja minun on pakko puhua aina kun on hiljaista, ettei vain olisi hiljaista 🙂 Huomatuksituleminen tuntuu hyvältä. Sitä tuskin voi kukaan kieltää.
Itse täytyy sanoa, että tuntui aivan käsittämättömän hienolta huomata Jennyn Vastaisku ankaudelle -blogista, että Jenny oli listannut minut, MINUT!, yhdeksi bloggaajaksi. jonka tekstejä hän lukee (lue tästä). TÄMÄN BLOGIN! Whoppaa!!
Ja maailman napana -ajatteluun kuuluu myös tietysti itsensä vähättely. Tämä tulee jo selville edellisestä kappaleesta. Ensin riehutaan, että MINUT on huomattu ja sitten kuitenkin hieman vienokainosti vähätellään itseä ja omaa tuotosta. Tehdäänkö tähän muutos?
Otetaan siis katse pois omasta navastaja pidetään nokka korkealla, ettei kruunu tipu päästä :) Ollaan itselle tärkeitä ja arvostetaan muita!
PS. Näiden Mikon ottamien kuvien perusteella en ole maailman napa :)