H*lvetillinen matka Lily Talksiin
Juoksua työkseen ohjaavalle jalat ovat tärkeä työkalu. Jalkoihin ei saa tulla rasitusvammoja (ehmm…plantaarifaskiitti :/) tai rakkoja. Ajattelen aina kenkiä hankkiessa, miten jalat jaksavat. Arkikengät eivät saa aiheuttaa juoksulla kuormittuviin jalkoihin ongelmia. Tai siis näin pitäisi olla – toista oli tällä viikolla…ja tästä se tarina alkaa:
A-lehdet järjesti viime keskiviikkona Lily-bloggaajille koulutusillan. Uteliaana ja tiedonjanoisena tietenkin halusin olla paikalla.
Koulutusaamuna laitoin jalkaa Minna Parikan ihanat puputennarit. Loikin niillä parin sadan metrin matkan bussipysäkille ja hyppäsin bussiin. Kaikki oli paremmin kuin hyvin. Loikkasin bussista Hämeentiellä. Matkasin kohti kampaajaa – ihana saada tukka kuosiin! Seuraavissa liikennavaloissa odottaessa alkoi hivenen hiipiä mieleen, että puputennarit hiersi kantapäätä. Satametriä liikennevalojen jälkeen tennarit hiersi molemmista jaloista niin, että itketti. Puolen kilometrin matka muuttui tuskaksi. Onneksi ennen kampaamoa on Vauhtisammakon toimitilat ja pääsin ottamaan tennarit pois ja laittamaan Compeedit. Huh mikä helpotus! Enää tien yli Oonalle!
Paitsi, että…ei ollut muita kenkiä kuin pupukengät. Vedin ne takaisin jalkaan. Ei haittaa, on Compeedit!
Oonalla oli jälleen ihanaa ja pääsin lähtemään hyvillä mielin tukka leteillä kohti työpaikkaa. Alkumatka meni hyvin. Viiden minuutin päästä kengät hiersi jälleen aivan h*lvetisti. Nostelin jalkoja ja irvistelin. Vartti ja saavuin töihin – välittömästi kengät pois ja toiset Compeedit pehmentämään kenkien hiertämistä. Nyt oli pehmustetta niin, että kengät ei voineet enää satuttaa.
Puolen päivän jälkeen tuli aika lähteä junalla kohti Helsinkiä, jotta ehdin koulutukseen. Pupukengät takaisin jalkaan ja menoksi rautatieasemalle. Au au au! Hississä päätin, että apteekista on haettava jotain suojaa jalkoihin, jotta selviän Helsinkiin asti. Hissin tultua alimpaan kerrokseen vaapuin kävelykadulle. Tajusin, että muutaman minuutin matka juna-asemalle on liikaa! Ei onnistu ja apteekista ei ole mitään hyötyä. Paitsi jos siellä olisi myyty ihmepulveria, joka sekä parantaa rakot että poistaa puputennarit. Työhuoneeseen oli turha palata – siellä ei ollut kenkiä, joilla olisi voinut lähteä reissuun (yllättävää sinänsä, koska siellä yleensä on hyvin laaja valikoima jakkuja ja kenkiä ;) ).
Hallelujaa! Keksin ratkaisun. Seison Eccon ikkunan edessä ja päätän ostaa uudet kengät. Älkää ajatelko, että yyyh…Eccot. Eccolla on nykyään todella nättejä kenkiä ja ne on niin hyviä! Ostan käytännössä kaikki arkikenkäni nykyään Eccolta (tai sitten olen tullut keski-ikään ja ne on minusta trendikkäät :D ).
Liikkeessä oli taivaallista saada kengät pois jalasta ja ostan uudet tennarit. Ne tuntui paremmilta! Pääsin rautatieasemalle. Junassa tajusin, että 700 metrin matka hotellille on liikaa (!) ja otin taksin. Mikko on onneksi jo hotellilla ja on tuonut minulle seuraavan päivän Helsingin päivää varten vaihtovaatteet. Vaappuminen taksista, respan kautta huoneeseen oli jäätävää. Sattui niin h*lvetisti. Miten pääsen A-lehtitaloille koulutukseen?
Kaivoin Mikon minulle tuomaa kassia ja siellä oli onneksi luottonilkkurit (nekin Eccon). Laitoin kengän varovasti jalkaan ja aaah…pystyin seisomaan ja jotenkin kävelemään kengillä. Helpotus! Ei tarvinnut jättää koulutusta välistä.
Julkisilla on silti aivan turha ajatella menevänsä. Tilasin taksin ja hurautin sillä perille. Jalat onneksi kestivät koulutuksen ajan. Päivän suurin helpotus on kuitenkin päästä hotellille, ottaa kengät ja sukat pois ja nostaa jalat ylös. Molemmat jalat olivat aivan ruvella. Ja nyt ei siis puhuta mistään pienistä vesikellukoista :/
Päivän opetus: Älä yritä olla liian hieno ja trendikäs vaan ole oma itsesi ja mene mummokengillä jos ne tuntuu parhailta!
Kiitos koulutuksesta kaikille järjestäjille. Mukavaa oli nähdä Lilyn taustalla olevaa porukkaa ja tutustua muihin bloggaajiin!