En tuntenut sua vaatteet päällä

Jonotan lounasaikaan ravintolassa tiskille ja keskustelen takanani olevan miehen kanssa. Tämä mies on ollut vuosia juoksukoulussa. Halaamme, nauramme ja vaihdamme kuulumiset. Kuten teemme aina kun näemme.

Edelläni jonossa oleva mies kääntyy, katsoo minua, hänen kasvoilleen leviää hymy: ”Moi! En mä ollut tuntea sua vaatteet päällä.”

Muut jonossa kääntyvät.

Takanani oleva mies: ”Ei meidän suhde vielä sentään noin pitkälle ole”.

Loputkin jonossa olevat alkavat aktivoitua seuraamaan keskustelua.

 

”Mä en meinannut tuntea sua vaatteet päällä” on hyvin yleinen lause, jonka kuulee kulkiessaan kaupungilla. Tämä lause tulee siitä, että kohtaa arkivaatteissa jonkin tuttavan, jonka aina näkee vain treenikamoissa. Näkee siis toisen ”vaatteet päällä”.Se on aina huvittavaa kuulla ja täytyy sanoa, että sen joutuu kyllä itsekin aina välillä sanomaan. 

Näytämme niin erilaisilta treenikuteissa kuin arkivaatteissa. Juhlatamineista puhumattakaan. Samoin näistä kommenteista aina tajuaa, että oma sosiaalinen piiri on jakautunut – toisia ihmisiä näkee aina vain treenikamat päällä ja toisia vain ”tavallisissa vaatteissa”.

Juoksijat pukeutuvat hyvin samoin. Toki väreillä voi pelata, mutta kuitenkin markettien hyllyltä napataan valikoimasta suhteellisen samanlaiset trikoot ja takit. Omaa tyyliä on vaikea saada ujutettua juoksukamoihin. Juoksukamoissa käytännöllisyys menee useimmiten oman tyylin edelle.

Kun sitten kohtaa liikkujan kaupungilla ”tavallisissa vaatteissa”, saattaa yllättyä – yllättyä paljonkin. Trikoiden sijasta päällä on jotain aivan muuta. Oma tyyli paljastuu. Juoksija muuttuu tavalliseksi ihmiseksi.

Nämä kohtaamiset on ihania, koska niistä oppii toisesta paljon. Juoksija saa aivan erilaista luonnetta. Siis jos tunnistamme toisemme.

Marketissa silmät auki ja bongaamaan vaatettuja kollegoita. 

Oletko itse kuullut tämän lauseen? Tai todennut sen? Eroaako oma treeni- ja arkipukeutuminen?