Juoksuohjaajan päiväkirja
Ote juoksuohjaajan päiväkirjasta eräältä tiistailta:
”Kiitos kaikille ja nähdään torstaina!”
Pissahätä. Jano. Riittääkö energia? Katse kelloon. Kaksitoista minuuttia seuraavan juoksuryhmän lähtöön. Ulkona on pimeää ja satelee vettä. Vaatteet on aika märät. Onneksi alin kerros on suhteellisen kuiva.
Päättyneestä treenistä juttelemaan jääneiden juoksijoiden kanssa pohdintaa nilkan kipeytymisestä ja penikkataudista. Nopeat vastaukset ja osalle ohjaus fyssarille. Moikkailua ja rupattelua treeneistä lähtevien ja seuraaviin treeneihin tulevien kanssa.
Yhdeksän minuuttia jäljellä. Pakenen takahuoneeseen. Tiina on saapunut paikalle ohjaamaan lähtevää ryhmää. Nopeat moit ja lyhyet päivän kuulumiset Tiinan kanssa. Sisareni Eeva tiskaa keittiössä ennen treeneihin lähtöä. Huh, tiskivuori on kasvanut taas valtavaksi. Huutelua vessajonossa olevien juoksijoiden ja Eevan kanssa. Pohdintaa yhdessä siitä kuinka paljon vaatetta pitää treeneissä olla. Ulkona on suhteellisen viileää, mutta juostessa tulee lämmin. Kaivan samalla kassista vauhdilla kuivia sukkia. Miten saan kompressiossukat nopeasti märkiin ja hikisiin jalkoihin?
***
Istun takakäytävän lattialla ja vedän sukkia jalkoihin. Ulkovaatteissa tuskan hiki alkaa nousta pintaa. Tiina tulee viereen ja käymme läpi vielä treenisuunnitelman. Teemme viime hetken fiksaukset ohjelmaan. Naureskelemme. Tiina on hyvällä tuulella. Fiilis tarttuu, vaikka vaatteet on nihkeän märät. Molemmat sukat on vihdoin jalassa. ”Pitää mennä”, Tiina sanoo. Tiina lähtee patistamaan porukkaa ulos. Pakko ehtiä vielä vessaan.
Nappaan avaimet ja kännykän Flipbelttiin, otan hanskat ja kuivat kengät. Tiina huutelee porukalle jo pihalla päivän marssijärjestystä. Tarkastan vessat ja pukkarit – kaikki juoksijat on mukana. Alan eteisessä laittaa kenkiä jalkaan. Haen yhdellä juoksijalle vielä sisälle unohtuneet hanskat ja laitan yhden juoksijan pipon sisälle. Nyt ollaan kaikki valmiit. Ehkä. Astun ulos. Tiina on saanut kaikki juoksijat parijonoon. Huutelen tervehdykset. Tiina on spiikannut jo muut ohjeet. Tänään on paljon porukkaa! Silmäilen letkan nopeasti ja teen laskelman siitä, ketkä on paikalla ja ketä puuttuu. Letkassa noin 50 juoksijaa. Hienoa.
Tiina vetää letkan liikkeelle. Jään perään ja tsekkaan, että kaikki pääsevät liikkeelle. Kivilaatoitus tuntuu jalkakäytävällä liukkaalta. Alkuverkka rullaa. Katselen letkan takaa, kun heijastimet kiiluvat katuvalojen loisteessa. Vaihdan muutaman sanan jonon perässä Eevan kanssa vanhempiemme kuulumisista. Vähän päästä Tiina pysäyttää letkan. Venyttelemme ja kerromme päivän ohjeet. Otamme tänään muutaman minuutin intervalleja ja suuntaamme muun liikenteen joukkoon.
Kertaamme ohjeet. Laitamme parijonon uudestaan kasaan. Kertaamme ohjeet. Muistutamme liikennesääntöjen nouttamisesta. Ihminen on kyllä juostessa jännä – intervalleissa ”kisatessa” halu voittaa saa helposti unohtamaan, että liikenteessä on muitakin liikkujia. Sitten mennään. Tunnelma on odottava. Koitan heittää vitsin – joku kuittaa kuivasti takaisin.
Tiina vetää parijonon vauhtiin. Ensimmäinen neljän minuutin intervalli lähtee. Tiina säätelee ensimmäisen minuutin vauhtia. Tiina toimii kellon tarkasti kuten aina. Vihdoin Tiinan käsi nousee ja vapaa vauhti alkaa. Tätä juoksijat ovat odottaneet. Katson letkan perästä kun parijono hajoaa koko pyörätien ja penkereen täyttäväksi ihmismassaksi. Nostan omaa vauhtia, jätän letkan perän ja alan huutaamaan samalla porukkaa kasaan. Muita liikkujia on ajateltava. Porukka ei tottele. Vauhdin hurma on huumannut juoksijat. Ohi ohi, on ainut ajatus, joka juoksijoilla tuntuu olevan. Huudan kovempaa. Nyt alkaa tapahtua. Jono kapenee ja olemme jälleen suunnilleen parijonossa. Toinen minuutti on kasassa. Letka alkaa venyä nauhaksi. Kärki karkaa. Ryhmä pysyy kuitenkin hyvin kasassa. Ohikulkijat pääsevät menemään ohi. Huudan juostun ajan tiedoksi porukalle. Jään penkereelle ja odotan viimeisen juoksijan kanssa porukan kasaan.
***
Kolmas veto lähtee. Letka venyy jo alusta alkaen kun eri vauhtiset juoksijat starttaavat vetoon. Venyminen on hyvä, emme tuki pyörätietä. Hienoa nähdä kuinka kovaa porukka jaksaa juosta. Mielettömän kovaa. Ryhmä juoksee niin kovin, että joudun itse tekemään työtä pysäkseni mukana. Hetkinen! Mitä tapahtuu? Näen kuinka heijastinmeri kääntyy aivan eri suuntaan kuin olemme Tiinan kanssa suunnitelleet. Reitti menee uusiksi. Mitä on tapahtunut? Tiina tekee aina järkipäätöksen reitissä. Matka jatkuu. Kohta pääsen risteykseen, josta Tiina on vetänyt letkan suunnittelemaatomalle reitille. Huomaan kauempana kolarin. Tiina on välttänyt onnettumuuspaikan ja vetänyt letkaan toiseen suuntaan. Saamme täältä täysin vastaavan reitin. Tiedän tasan minne Tiina aikoo ohjata ryhmän. Hyvä pelisilmä. Kiva ohjata, kun kaikki hoituu lennosta. Huudan tietoa jäljellä olevasta ajasta.
Kädet nousee letkassa aaltoliikkeenä vedon loppumisen merkiksi ja juoksijat vaihtavat kävelyyn. Alan patistaa perää kävelemään eteenpäin ja Tiina kävelyttää kärkeä taakse. Kukaan ei tunnu huomanneen kolaria. Hyvä. Letkan takana valitellaan huonosta ruokailusta ennen treenejä ja mietitään tunkkaisen olon syitä. Koitan tsempata kaikkia.
Matkan tekeminen alkaa näkyä porukassa. Toiseksi viimeinen veto. Toisilla kulkee, toisilla tekee tiukkaa. Normaalia arkea. Aina ei voi olla paras päivä. Työnnän viimeistä juoksijaa ylämäessä. Saavutamme letkan perää. Mäen päällä höllään ja juoksija kiristää tasaisella vauhtia. Yksi tyttö tippuu letkasta solmimaan avautunutta kengän nauhaa. Odottelen ja katson, että tytön matka jatkuu. Tiedän, että tälle tytölle ei letkan kiinni juokseminen tee tiukkaa. Askel on kevyt. Letka juoksee kovaa. Itsellä on hiki. Edellisen ryhmän treenistä on jäänyt päälle liikaa vaatetta. Tuntuu, että haudun. Onneksi kohta ollaan perillä. Tiina nostaa käden vedon päättymisen merkiksi. Juoksijat pysähtyy. Letkasta nousee valtava höyrypilvi. Osa nojailee polviin. Kaikki on otettu irti.
Keräämme letkan kasaan. Taas Tiinan kanssa muutama sana. Jokaisen vedon välissä vaihdamme kuulumiset. Tsekkaamme kumpi vetää ja kumpi ottaa perän. Tiina on vetänyt tänään enemmän. Olen itse saanut hölläillä perässä. Tämän ryhmän vauhdeissa ei kyllä missään kohdassa juuri hölläillä. Lähestymme keskustaa. Liikennesääntöjen noudattamisesta on taas annettava kurinpalautusta.
Viimeinen veto. Porukka murahtelee. Kukaan ei usko, että oikeasti on viimeinen veto. Kaikki starttaavat kiltisti. Vauhti kiihtyy entisestään. Ohjeistuksena on juosta seuraavaan risteykseen. Risteys alkaa häämöttää. Vauhti edelleen kiristyy. Alan huutamaan tsemppauksia. Kaikki kiihdyttää. Paitsi viimeinen. Viimeinen juoksija alkaa kävellä. Pysähdyn viereen ja kysyn mikä on vialla. Vatsa heittää kuperkeikkaa. Annetaan vatsalle armoa. Kävellään hetki ja hölkötellään lopuksi risteyksessä höyrypilven sisällä olevien juoksijoiden luo. Höyrypilvessä rupattelu porisee kuumana. Kaikki ovat iloisia vetojen loppumisesta. Treeni tuntuu hyvältä. Endorfiinit jyllää höyrypilven sisällä.
Parijono kasaan. Verkka Vauhtisammakolle venytelemään alkaa. Letkassa naureskellaan ja rupatellaan mukavia. Kyselen treenien kulkemista. Muutamat toivovat ensi treeneihin pitkiä intervalleja. Osa toivoo lihaskuntoa. Vaikea luvata vielä mitään kun ei tiedä onko lunta, sula vai liukasta.
Muistan kysyä muutamalta tytöltä onko pikkujoulumekko jo löytynyt. Niistä puhuttiin viimeksi. Lisäksi jutellaan Gilmoren tytöistä. Juonipaljastuksia ei saa tehdä!
Saavumme Vauhtisammakolle. Kengät pois ja lattialta tilaa. Venytykset. ”Miltä treeni tuntui?” ”Kauhealta” tuntuu olevan yleisen vastaus. Intervallit ottivat siis veronsa. Rupatellaan niitä näitä. Muistutellaan tulevista treeneistä ja aikatauluista. Hymyilyttää. Kaikilla tuntuu olleen kivaa. Ryhmän vauhdit on kasvaneet kauden aikana valtavasti. Ollaan myös henkisesti taas vahvempia. Ihana myös päästä kohta Tiinan kyydillä kotiin ja kuulla kuulumiset. Liian harvoin ehditään kunnolla jutella.
”Kiitos kaikille ja nähdään torstaina!”
Kuvat itsenäisyyspäivänä olleesta juoksukoulun skapailusta Frog Battle. Tästä kuvia olikin reilusti jo Instagramin My Storyn puolella.