Läsnäolontaito
Istun keittiön pöydän vieressä ja selaan facebookkia. Oikeasti olen tekemässä syksyn ohjausvuoroja. Makaan lattialla ja teen vatsalihastreeniä. Oikeasti muotoilen kirjelmää päässäni. Ajan pyörällä vastatuuleen. Oikeasti suunnittelen huomisen palaverin kulkua.
Olen levoton ja minulle on vaikeaa keskittyä siihen hetkeen, jossa olen. Olen monesti tekemässä jotain, mutta henkisesti jo useamman tunnin päässä tekemässä jotain aivan muuta. Tämä on joskus uuvuttavaa. Onneksi olen kehittynyt ja päässyt eteenpäin. Toki edelleen olen multitaskaaja ja teen automaationa useita asioita yhtäaikaa. Se tuo tehokkuutta, turvaa ja helpottaa levottomuuttani.
Ystävälläni oli takanaan rakas vuosi ja lupasin auttaa häntä pääsemään taas treenin kautta takaisin kiinni arkeen. Hänelle on neuvottu, että hänen tulisi olla enemmän läsnä. Mukana siinä hetkessä, jossa hän juuri sillä hetkellä on. Keskittyä vain siihen, mikä sillä hetkellä on tärkeintä. Hänen kerrottuaan tämän ja koottuaan itsensä kerta toisensa jälkeen treenissä keskittymällä sekä henkisesti että fyysisesti parempaan kuntoon, aloin itsekin keskittyä tekemiseeni.
Kun kunnolla panostaa läsnäolonsa juuri siihen hetkeen ja siihen ihmiseen, jonka kanssa on, nauttii omasta ajastaan huomattavasti enemmän ja saa asioita enemmän tehtyä. Samalla antamalla itsestään muille, saa muilta voimaa takaisin. Sillä hetkellä, kun autoin ystävääni tekemään punnerruksia ja keskityin vain häneen, selkeytyi myös oma päiväni. En yrittänyt punnerrusten aikana laittaa päivän to do -listaa järjestykseen vaan olin jokaisessa hänen liikkeessään mukana.
Näistä keskusteluistamme on useampi kuukausi aikaa. Olen jälleen alkanut lipsumaan. Olen monessa hetkessä mukana samaan aikaan. Multitaskaamista en lopeta koskaan, koska se on keino selvitä arjesta. Sen sijaan koitan säännöllisesti jälleen pysähtyä ja olla läsnä juuri niitä ihmisiä varten, jotka ovat paikalla. Olla itseäni varten enemmän läsnä. Siitä saa voimaa enemmän kuin asioiden hosumisesta.
Ollaan enemmän läsnä toisillemme!