Pääsiäisen neljä vuoden aikaa
Meillä miehen kanssa pääsiäinen meni oikeastaan kokonaan metsässä. Nautittiin polkujuoksusta, uusien reittien etsimisestä, lumisateesta, auringon paisteesta ja juostiin läpi suon. Pitkäperjantaina juostiin saaristossa polkuja (lue tästä) ja sunnuntaina juostiin meidän vakioksi muodostunut polkureitti Turun keskustan halki Kaarinaan (lue tästä). Lauantain aamupäivä hurahti joogassa Anna joogaan Annan ohjauksessa ja illalla tunkattiin pari tuntia sauvojen kanssa Linnavuorella loivahkoja rinteitä. Eilen käytiin Marttilan eräreitistön poluilla ja illalla vielä myöhäinen jooga kruunasi pääsiäisen. Kotona ei paljon tullut oltua 🙂
Pääsiäisen aika todella latasi akut täyteen ja nyt on ihana palata arkeen. Pääsiäisenä sai kyllä nauttia samalla kaikista vuoden ajoistamme. Satoi lunta, vettä ja rakeita ja räntää. Aurinko paistoi ja oli pilvistä. Osa maastosta oli jäässä ja paikoin oli kunnon kuralillua. Polkujuoksuun siis täydellisen vaihteleva ilma.
Eilen aamulla olin jo aivan päivistä sekaisin ja piti koko ajan muistutella, että on maanantai ja että töihin pitäisi palailla. Marttilan eräreitistö kyllä palautti kertarytinällä arkeen, kun heti reitistön alussa olevalla suolla ponnistukseni ei rikkoutuneen pitkospuun yli riittänyt ihan maaliin ja humpsahdin reippaasti syvälle suon veteen. Aika raikas kylpy oli ja saatiin hyvät naurut kyllä. Kerrankin myös Mikko oli ajan hermolla ja saatiin oikein kuvaketjuna tapahtuma ylös 🙂 Tuossa vaiheessa matkaa oli tehtynä alle kolme kilometriä ja reilu 12 kilometriä oli vielä juostavaksi. Ja ylitettävä matka ei todellakaan ollut pitkä – kävi vain pieni arviovirhe 😀
Tämän kuvasarjan myötä toivotan hyvää arkeen paluuta ja muistetaan, että elämä ei ole niin vakavaa 🙂
