Mihin sinä elämässäsi sijoitat?
Usein sanotaan, että omaan kuntoon panostaminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin.
Uskotko tähän? Mihin sinä laitat resurssisi?
Ihmisillä tuntuu eroavan laajasti ajattelumalli siitä, mikä on täyttä elämää ja mihin omat resurssinsa suuntaa ja aikansa käyttää. Erot on hyvinkin suuret. Jossain piirissä panostetaan liikunnan määrään elämässä ja toisissa taas liikunnan laatuun, seuraavassa porukassa panostetaan merkkituotteisiin ja hyvään ulkokuoreen, kolmannessa haetaan elämyksiä erilaisista, vaarallisistakin tempauksista, yksi ryhmä matkustaa ja hakee reissuista henkistä pääomaa, seuraavat taas panostavat erilaisten tavaroiden hankintaan ja niistä kavereille kertomiseen. Osalle pääasia on, että saa liikkua vapaana luonnossa ja nauttia auringon valosta kasvoilla. Ryhmiä on monenlaisia ja niissä yhdistyvät nämä elementit hienosti ristiin ja rastiin. Mihin sinä näistä kuulut? Mitä tuo sisältöä sinun elämääsi ja mihin käytät aikasi?
Pyörin itse juristin ja liikunnanohjaajan töideni sekä tuttavakatraani johdosta useammanlaisessa sosiaalisessa piirissä. Yhdessä piirissä kuuntelin taannoin, kun miestuttavani kertoi, että hän ei voi matkustaa, koska siitä ei jää mitään ulkopuolisille näytettäväksi. Hän ei kokenut saavuttavansa matkustamisesta mitään, koska sitä ei voinut näyttää tavarana kavereille. Itse en osaa ajatella näin ja mieluiten vietänkin lomani reissussa ja etsin erilaisia paikkoja (kilometrejä!) ja fiilistelen. Jokainen matkalla nähty maisema ja koettu sattumus on minulle kuin laittaisi rahan pankkiin. Käytän mielummin aikani siihen kuin tavaroiden osteluun.
Osa taas nauttii arki-iltoina ja viikonloppuina ravintoloissa istuskelusta ja tunnelmasta. Ymmärrän tätä ryhmää ja joskus on tätä kiva tehdä, mutta iltaisin mielummin lähden treenaamaan ja nauttimaan luonnosta. Varsinkin hiljaa istuskelu ja tunnelman fiilistely ilman kummempaa tekemistä saa helposti haukotuksen nousemaan pintaan. Osalle meistä tällainen rauhallinen toisten kanssa oleminen tuo rauhaa ja sisältöä keskusteluineen elämään. Jokainen istuttu ilta on kuin rahan pankkiin laittamista.
Itse kuulun ehdottomasti liikkujien piiriin ja vietän aikani mieluusti hikisenä trikoissa. Mielestäni treenin jälkeen voi hikimärkänä hyvin pujahtaa kauppaan ilman, että tarvitsisi sen kummemmin miettiä. Satsaan aikaa ja rahaa liikkumiseen. Saan kovasta treenistä henkistä pääomaa, joka tuo kolikoita säästölippaaseeni antaen minulle tunteja lisää vuorokauteen. Satsaan fyysiseen vahvuuteen, koska se antaa minulle henkistä vahvuutta. Pitkät treenitauot tuovat elämääni epävarmuutta ja syövät henkistä voimaani. Nautin vahvuudesta ja tässä kategoriassa olen omimmillani. Pidän kauniista tavaroista ja erityisesti merkkituotteista, mutta ne eivät koskaan voita tunnetta pitkin selkää valuvasta hiestä. Liikunta tuo elämää sisältöä ja käytän mieluiten aikani siihen.
Toki esimerkiksi liikkujat jakautuvat kaikkiin näihin luokkiin. Liikkujista osa liikkuu pakosta, osa nauttii kevyestä down shiftaavasta liikkeestä, osa rakastaa rääkätä kätensä rakkuloille crossfit-salilla. Pakkoliikujille elämänsisältö muodostuu täysin eri seikoista, kuten istumisesta ravintolassa ja keskustelemassa ystävien kanssa, kuin liikkumisesta. Osalle liikunta on merkkivaatteiden käyttämistä. Liikunta on täytettä elämään – ehkä keino, jolla oman elämän muista rikkauksista voi nauttia enemmän.
Hienoa on, että aina jotenkin me löydämme ne ihmiset, joiden kanssa jaamme samat keinot kerätä henkistä pääomaa. On se sitten juoksutrikoiden vertailua, väittelyä tuopin ääressä, leivontareseptejä, tieteellisiä keskusteluja, nettikauppojen selaamista taikka mitä tahansa.
Tiedän, että osa ei todellakaan haluaisi elää minun valitsemallani tavalla. Olla aina hikisissä verkkareissa ja tukka likaisena lihakset hapolla. Se ei tunnut kaikista oikealta. Ei se aina tunnu itsestäkään. Joskus on hienoa pukeutua merkkivaatteisiin, laittaa laukku olalle ja istua jokilaivalla iltaa hiljaa hyvässä seurassa. Täytetään kuitenkin omat vuorokautemme tunnit juuri sillä, millä koemme elävämme rikasta elämää – ei sillä miten luulemme muiden haluavan meidän sitä elävän.
Mikä sinulle tuo sisältöä elämään? Mihin sinä käytät aikasi?
