Puhdas onnellisuuden tunne ja täysi rakkaus
Pitkäperjantaina me käytiin Mikon kanssa juoksemassa poluilla Paraisilla ja Nauvossa. Reissusta voit lukea tästä. Päivä venyi pitkäksi ja 25 kilometrin juoksumatkaan meni aikaa, kun haimme reittejä ja välillä seisottiin haakkuuaukeilla etsimässä (entisiä) sinisiä reittitäpliä, joiden perusteella edetä. Teemme säännöllisesti vapaapäivinämme tällaisia reissuja ja etsimme uusia kohteita juoksukoulun pitkien lenkkien ja treenien kohteiksi.
Ennen kuin huomasimmekaan, kello oli puoli yhdeksän paikkeilla ja odotimme Nauvossa lossia. Ilta oli alkanut laskeutua ja taivas oli kaunis. Hierojamme Kimmo oli suositellut meille eri polkureittejä Paraisilla ja Nauvossa ja menomatkalla olimme päättäneet, että käymme vielä viimeisenä katsomassa Lenholman luontopolun, joka on vain 1,5km pitkä.
Aurinko värjäsi taivaan mielettömällä punaisella ja meri näytti uskottaman upealta. Mikko kartturoi autossa ja ihasteli maisemia. Itse ajoin ja koitin etsiä Lenholman opastekylttiä. Aloin jo vähän kiukutella, että onko pakko vielä nousta autosta 1,5 kilometrin takia lämpimästä autosta. Juuri ennen Lenholmaa Mikko huomasi kymmenien joutsenten kokoontuneen aivan lähelle Lenholman polun rantaa. Ei tarvinnut enää miettiä poiketaanko vai ei.
Viimein Lenholmaan opastava kyltti tuli. Kaarsin auton parkkipaikalle ja autosta nopea startti suoraan juoksuun. Puikahdimme luontopolun aitaukseen ja juoksimme suoraan kohti merenrantaa. Näkymä oli jotain aivan uskomatonta. Pinkki taivas ja nopeasti laskettuna ainakin kolmisenkymmentä vedessä lipuvaa joutsenta. Näkymä veti aivan sanattomaksi, täytti mielen suoraan käsittämättömällä onnellisuudella ja sydämen puhtaalla rakkaudella. Oli täydellistä olla juuri tuossa hetkessä ja juuri oman miehen kanssa.
Luonto on vain mykistävä. Uskomaton.
PS. Takaisin autolle tullessa astuin tietysti suoraan lehmän läjään. Täydellisyys ei kestä koskaan kauaa 😉 Onneksi kuitenkin aina hetken.
