Juoksuloma, jolla ei juosta

Ennen joulua kirjoittelin tulevasta aktiivilomastamme. Loma on nyt ilman rantakelejä vietetty. 

Juoksu- ja valelluslomamme loppui jo heti sen alussa, koska Mikko oli ennen Teneriffalle saapumistaan Barcelonassa juoksemassa parin kanssa 24h juoksua (voittivat muteen kisan!) ja toinen sääri oli rasituksesta ottanut itseensä. Mikolle juokseminen oli mahdotonta. Näin ollen päätimme, että vaihdan ajatusta kokonaan ja haen nyt loman ajan juoksuuni siitä puuttuvaa vauhtia. Pitkät vaellukset vauhtuivat vetoharjoitteluun. Tämä suunnitelman muutos varmasti näkyi myös Instagramin puolella, kun vaelluskuvia ei päivittynyt ensimmäisen päivän jälkeen.

teide1.jpg

Oli aivan mieletöntä tehdä valoisassa ja lämpimämmässä säässä vetotreenejä urheilukentällä. Mikko ohjasi treeniä kentän laidalta. Juoksin myös yhtenä päivänä Vilaforista alamäkeen kiemuraa tietä parikymmentä kilometriä kohti saaren rantaviivaa. Alamäessä tuntui, että olisin parinkympin lisäksi voinut juosta miljoona kilometriä. Mieletön juoksuflow oli päällä.

Muutaman juoksupäivän jälkeen yhtäkkiä jalkapohja taas kipeytyi ja plantaarifaskiitti ilmoitti kivun paluusta. Muutama viikko oli ollut aivan kivutonta ja nyt vaiva palasi kuin salamaniskusta. Siihen loppui juoksu. Olimme siis aurinkolomalla, jolla aurinko ei paistanut ja juoksulomalla, jolla ei juostu.

kyykyssä.jpg

Onneksi löysimme hyvän salin, jolla pitkästä aikaa pääsimme ajan kanssa tekemään kunnon treenejä. Hitsit, kuinka olenkaan kaivannut kunnon punttitreenien tekemistä. Tästä lähti myös liikkeelle maanantaina kirjoittelemani into taas kuntosaliharjoitteluun. Harjoittelun hyödyt tuntui heti treenatessa ja sen jälkeen. Lue hyödyistä täältä.

Kaikki meni siis pitkän kaavan mukaan, mutta lopulta hyvin. Ei vaellettu eikä tehty vetoja, mutta vastineeksi saatiin tehtyä kunnon puntti-ja toiminnallista treeniä.

Nyt faskiitti alkaa helpottaa ja hierojamme Kimmo on auttanut vaivan hoidossa.

Miten itsellä – vaihtuuko lomasuunnitelmat usein?

Suhteet Oma elämä Liikunta Matkat

Aurinkoloma, jolla ei paista

Lomamatkaa varatessa näkee mielessään auringon paistavan ja tuntee kuinka kroppaa ruskettuu rannalla pyyhkeen päällä. Varauksen hetkellä ei mieleen tule, että lomalla ei välttämättä aurinko aina, tai ollenkaan, paista. 

palmut.jpg

Saavuimme juuri sunnuntaina puolentoista viikon lomalta Teneriffalta. Loman aikana punainen lippu liehui rannalla viimeistä lomapäivää lukuunottamatta. Tuuli oli kova ja aurinko paistoi vain pilvikerroksen läpi. Shortseilla saattoi tarjeta päivästä juuri keskipäivän parin tunnin ajan. Rusketun yleensä hyvin ja näin ja vaaleana en ole koskaan palannut reissusta Suomeen.

rantatuuli.jpg

Meille arki on juoksukoulun puiteissa hyvin erilaista kuin monen muun arki. Aamulla kotoa lähtiessä ei usein tiedä mistä vielä illalla löytää itsensä ohjaamasta. Olemme tottuneet suunnitelmien muutokseen. Näin ollen loman muutos pilviseen ja tuuliseen ei vapaa-aikaa pilannut. Säähän on sopeuduttava ja nautittava siitä mitä tarjotaan. Vaikka aurinko ei lämmittänyt, se toi valoa talven pimeyteen. Valoisuus on talven lomamatkoissa parasta. Saimme vietettyä paljon yhteistä aikaa, nukuttua runsaasti ja nautittua ruuasta sekä uusien ihmisten kohtaamisesta. Luin pitkästä aikaa taas useamman kirjan lyhyessä ajassa.

Monelle tuntui kohteessa olevan ylitsepääsemätöntä se, ettei rannalla voinut tuulen ja sen mukana lentävän hiekan vuoksi olla. Emme antaneet tämän viedä lomafiilistä. Toki emme parin viikon lomasta normaalistikaan vietä kuin ehkä yhden päivän rannalla.

Säälle ei voi mitään ja pitää vain nauttia siitä mitä on tarjolla. Lomaa se on tuulessakin yhdessä tärkeimmän kanssa vietetty aika.

Suhteet Oma elämä Mieli Matkat